Enjoy your li(f)e. Töhryjä ei sovi paheksua enää.

EGS on Suomen kansainvälisesti tunnetuimpia graffititaiteilijoita. Ensimmäiset graffitikokeilut on tehty lapsuuden Katajanokalla vuonna 1986. EGSin taiteilijaura on vuosien varrella näkynyt kaupunkikuvassa muun muassa punaisten lähijunien kyljissä ja kulkenut pitkän tien Stop töhryille -kampanjan, poliisin ja vandaalirikkeiden läpi arvostetun Taidehallin seinille. Kyseessä on maailmanlaajuinen ilmiö, missä halutuin graffiti on matkalla kaupalliseen mainstreamiin ja muuttunut miljoonien arvoiseksi kauppatavaraksi, jota sahataan seinistä irti  myytäväksi.

EGSin Writing my Diary -näyttely (Taidehalli, 13.1.2018-25.2.2018) alkaa vaikuttavalla, mustavalkoisella, kymmeniä metriä korkealla maailmankartta -graffitilla. Taidehallin korkeuksiin ulottuva teos hallitsee tilaa ja virittää teemaan, joka jatkuu läpi näyttelyn. Maailma, matkat, maali, musta, valkoinen, kalligrafia, E, G, ja S loputtomina variaatioina, lasia, poltettua puuta. Tarina, joka aukeaa parhaiten varmaankin sitä todeksi eläneille.

85C41B13-08C7-43FE-BB8A-95A40A5D9D44
Siinä on nyt vuonna 1928 rakennetun, kaupungin kauneimmaksi kehutun näyttelytilan seinät menty sotkemaan.

Yllättäen kuusivuotiasta ärsyttää näyttelyssä. Yritän kysyä maailmankartta -teoksen äärellä, mitä siinä hänen mielestään on. Vastaus on yksiselitteinen. ”Sotku.” Rehellisyys hätkähdyttää. Ajattelen hetken Keisarin uudet vaatteet -sadun lapsia. Matkalla lapsi alkaa tivata moraalin ja lain yksityiskohtia graffitiin liittyen. ”Saako ihan uusien talojen seinään muka äiti piirtää?”

Olen ollut itse graffitin ystävä. Ainakin periaattessa. Piiloon maalatut graffitit punaisten lähijunien kyljissä näyttivät kamalilta. Myös graffitien peitossa olevat junat näyttivät toisaalta kamalilta. Harmaa betoni on kamalaa. Kaikki värikäs tekee siitä vähemmän kamalaa. Olen suorastaan graffitille henkeni velkaa. Opiskelukämppä kun oli Malminkartanossa ja olisin kuollut kaiken rumuuteen Malminkartanon betoniseen junatunneliin ilman jättimäisiä muraaleja, jotka peittivät sen kokonaan. Mutta tagit alikulkutunneleissa ovat rumia ja epäsiistejä. Samalla tavalla kuin sotketut vessanovet. Eikä seiniin tietenkään saa piirtää. Eihän?

KOMMUNIKAATIOTA, OLEMASSAOLEMISTA JA SOTKEMISTA

Kotona perehdyn graffitin historiaan. Yhtenä rapin ja hiphopin peruselementeistä pidetyn graffitin historia ulottuukin alkukristittyjen katakombeihin ja kuinka ollakaan, antiikin Kreikkaan ja Roomaan asti. (Todellisuudessa kaikki paha tulee siis antiikista, eikä Amerikasta.) Näin rakkauteen pettynyt urputtaa seinään antiikin Roomassa.

”Whoever loves, go to hell. I want to break Venus’s ribs with a club and deform her hips. If she can break my tender heart why can’t I hit her over the head?” 

Kautta aikojen graffitia yhdistää kommunikoinnin tarve, tukahdutettujen ja/tai alistettujen tarve ilmaista ja olla olemassa, laittomuus, anarkia, vandalisointi, vastustus, maanalaisuus ja marginaali. Kirjainyhdistelmän, maskin tai taiteilijanimen taakse piiloutuminen selittyy nopeasti. Henkilöllisyyttä ei kannata paljastaa, ettei jää kiinni.

CB822582-8189-4374-A3F0-129C2E5AE3F0
Vahvasti antikapitalistinen Banksy alkaa olla niin tunnettu, että nimi sanoo jotakin kenelle tahansa. ”Kukaan” ei silti tiedä kuka hän todellisuudessa on.


Ajaudun taas kerran tutkimaan hiphopin syntyä Amerikan Yhdysvalloissa 70- ja 80- luvuilla Bronxin jengi- ja huumesotien aikoihin. Ei -omistavan ja ei-hallitsevan luokan ääni on kuulunut graffitissa ja tägeissä myös siellä. ”Dick Nixon before Nixon dicks you.”

Nimikirjaimet ovat olleet oleellisia alkuhiphopin aikoihin, eritysesti reviirien merkitsemisessä. Jengisodissa omat alueet rajattiin graffitein. Oman heimon nimi tuhrittiin alueille, jotka oli hallussa.

Näyttökuva 2018-01-13 kello 18.40.14
Jo luolamiehet merkitsi oman luolansa ja gräbäs niitten Gucci bägin ennen metsälle lähtöä.

 

E3F7E746-6122-4D9C-815B-6374BE4775FB
Kalliomaalauksia Itä-Helsingissä 2018. Naara on ottanut haltuun kallion alaosan, mutta Tor hallitsee lohkaretta huipulla. Kuvanottohetkellä jengiläiset harjoittavat toisaalla kasiluokkalaisten suosikkiurheilulajia mällin tunkua huuleen (empiirinen kyselytutkimus, Heini Heikkilä, 2018).

 

6C28060E-BF42-4FCA-8A77-07E7E93D20A6
EGS kävi Kiinassa. Jos joku ei huomannut kuvasta.


TAIDETTA VAI EI?

”Kalliomaalauksissa olevia kuvioita ei pidetä taiteena, jossa taiteilija ilmaisee itseään vapaasti, vaan kommunikaationa, jossa maalaaja merkitsee kiveen symboleja.”

Laitonta, jännää tuhrimista, paikkojen sotkemista, ryhmissä toimimisen taitojen harjoittelua, vai oikeaa taidetta? Jenkkien hiphop -musiikin nousu lähiöistä kaupallisen kulttuurin huipulle on vetänyt muassaan muita sen osa-alueita, kuten graffiti. Poliittinen, kantaaottava, visuaalisesti taidokas, älykäs graffiti on siirtymässä taidemuseoihin ja kaupunkien tilaustöiksi ympäri maailman. 1970- ja 80- luvuilla syntyneet tekijät ovat nyt jo aikuisia, ja taiteenlaji, sen alalajit ja taidot ovat evoloituneet tasolle, joka myös museoihin kelpaa. Graffitia ei sovi enää paheksua, ellei halua olla kuollettavan tylsä niuho, joka on osittain eläessään jo maatunut menneen maailman mukana.

19723960_10211316739502504_827663783_o
Niuhoittavaa ilmettä voi harjoitella etu- tai jälkikäteen Taidehallin vessassa. Jos kuitenkin vahingossa myös hymyilyttää, harjoittele lisää.

Joten emme paheksu. Mutta emme hyväksykään. Taiteen kuuluu olla vapaata ja etsiä ilmaisuaan sieltä, mistä se haluaa. Yhteisössä on hyvä, jos tukahdutettujen ääni tulee esiin. Se on viesti siitä, etteivät kaikki pääse järjestelmässä osalliseksi kuulumisen tunteesta. Visuaalisuus, värit ja piirtäminen ovat kivoja ja positiivisia asioita. Toisten omaisuuteen ei saa piirtää. Saa. Ei saa. Jos graffitilla aletaan tehdä rahaa, se on paha. On hyvä, jos graffitia ruvetaan arvostamaan ja siitä saa rahaa.

Käytetään nyt tämä nouseva buumi loppuun. Sillä aikaa ne mälliä huuleen tunkevat kasit keksivät kallioilla maailmaa, josta meillä toinen jalka haudassa vaappuvilla ei ole harmaintakaan aavistusta.

Kuusivuotias istuu autossa ja jatkaa mietteittään. ”Kun mä olen iso, otan tän maailman haltuun. Ja sitten aikuisten ei tarvii enää tehdä töitä, vaan ne on lasten kanssa. Jotain töitä ne tekee, mutta ei ainakaan mitään kirjoituksia.”

Juuri näin, lapseni. Juuri näin.

8B8A35BC-B399-477B-92E0-32F7CE9657B9

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s