Kuulin eka kerran Kubee. (Se tuli mestoille tuoreet sniikkerit jalas. Se oli pidempi kuin odotin.) Ja sit otin sen tavaks.
Suomen virallinen ja ehdottomasti kaikkien aikojen rakastetuin ja laadukkain musiikkiblogi piti tiistai -iltana kello 22.00 messenger™ -viestinsovelluksessa vakavan Content strategy -palaverin. Yhdessä blogin visuaalisen esimiehen Hennan ja operatiivisesta johtamisesta vastaavan allekirjoittaneen kanssa halusimme kirjoittaa jutun Kubesta. Syynä on Kuben uusi soololevy ja saapuminen Valoa -festareille. (Todellinen syy on myös se, että meillä on itsestämme tosi hauskoja kuvia Blockfestin 2017 Kuben keikalta.) Ryhtyessämme kuitenkin syvemmin erittelemään ja psykoanalysoimaan Kube -suhteitamme, totesimme ensin, että meillä on risriitaisia tunteita Kubesta, joten ei kirjoiteta.
Esille nousseet paheksunnat olivat:
1. Miksu -biisi. Emme hyväksy.
2. Liikaa huumeita. Ei hyvä.
Koska luet tätä juttua, tajuat varmaan, että jokin sai kuiteskin mielen muuttumaan. Totesimme molemmat, että Kuben musiikki on yleisesti ottaen niin ns. kovaa kamaa, ettei sitä voi mitenkään ohittaa Suomen virallisessa musiikkiblogissa. Siinä on jotain estetiikan ja muoto-opin sääntöjä pakenevaa outoa tenhoa ja viehkoa puoleensavetävyyttä. Tässä havainnosss emme ole ainoita. Blockfestin teltta oli nimittäin niin täyteen ahtautunut väkeä Kuben Peili -biisin videoksi kuvatulla keikalla, että katto pullisteli ilmassa leijuvasta hiestä, hiilidioksidista ja spessujopon lemusta.
Toinen ihastusta aiheuttava seikka ja epäilemättä Kuben kulttiasemaan ja nykyiseen suursuosioon vaikuttanut asia on se, että Kubella on ollut heti alusta lähtien oma, tinkimätön tyyli. Jo 90 -luvulla Vantaan Hakunilassa räppäämisen ja levyttämisen aloittanut Kube julkaisi Lentokonetilan monspilla 2013 ja seuraavana vuonna toisen studioalbumin Flow. Siitä irtaantunut radiohitti Tää homma menee alas toi Kuben suuren yleisön tietoisuuteen. Homma menee alas on omituinen poikkeama, suorastaan rallatus muuten epävireisen tuntuisessa, alakuloisessa ja synkeässä kubemaailmassa.
Muistan itse kirjoittaneeni sähköpostia finlandiapalkitulle kirjailijalle (tärkeä yksityiskohta) kesällä 2014 Riihimäellä, missä olin vierailemassa (todella tärkeä yksityiskohta): ”Kuuntelen lakkaamatta Kuben Jumanji flow:ta ja yritän päättää onko se hyvä vai ihan hirveä.” Balansia filmin Potkan & co_n työstämä video Jumanjiin on hämmentävän laadukas ja visuaalinen syvenne tähän uuden aallon pioneeribiisiin, jonka epävireinen uudistamisesta räppääminen ja omituiset biittikulut, siirtymät ja osiot jättävät kummallisen olon ja halun kuunnella koko roska uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen.
Jos sull´ ei oo niin hanki flow … Meill on hiihtopipot ei naamioit/Mä koitan piirtää uusiks niit kaavioit/kun nää toisiaan plagioi/oon enemmän hukas kun mukan/
Purppura -levy julkaistiin vuonna 2015. Nyt Valoa -festivaalin tiedoitteessa kerrotaan, että Kuben ja Eevil Stöön keikkapäivänä 16.2.2018 ilmestyy Kuben uusi soololevy ”All Jucci”. Kuben ja tuon ”Gucci gangin” noste on hillitön (empiriinen kenttätutkimus ja fiittamisten määrä) ja hänen peräänsä remontoitunut uusien laatikoiden sukupolvi hiihtää sutjakasti isukin avaamaa latua. Ja onhan Kubekin aika liekissä, kun kuuntelee vaikka Cledoksen Bägiä, missä tyyppi fiittaa. Musiikkiblogimme myöntää viisi Jimmy Choo -kenkälaatikkoa (tyhjää) sen kunniaksi. (Kube kerännee niihin fyrkat itselleen.)
Ja tässä ne hassut kuvat keikalta. Pyydämme erityisesti kiinnittämään huomiota huulten erityisen ganstaan asentoon. Sellainen on sinunkin mahdollista itsellesi hankkia, jos kuuntelet Kuben musiikkia ja ylipäänsä hiphopia festivaaleilla. Huomaathan myös teemaan sopivaan t-paidan keikan päähenkilöiden taakse kuvaustilanteessa sattuneella tyypillä. Kube -universumi, kohta tavataan!
Kube ja Evil Stöö Valoa -festivaalilla Tampereella 16.-17.2.2018. http://www.valoafestival.fi/
2 Comments