Suorapuheinen jäämies DJ Ibusal – terveiset yksinäisestä tilasta

DJ Ibusalin Yksin kotona 17 -levyn Pilalla -kappale on hillittömän hauska, youtube -karaokevideona kulovalkean tavoin leviävä hupipätkä ja sarkastinen tiiviste ajankohtaisesta keskustelusta ja siitä, millaisia valintoja meidän kuluttajien tulisi tehdä, kun pilalla on sekä soijantuotanto että lihansyönti, pyöräily ja yksityisautoilu, muumit ja House of Cards, kesät ja talvet, ilmasto. Mutta onko se kuitenkaan sittenkään niin hauska? Naurat, mutta samalla itkettää sisältä.

 

Näyttökuva 2018-03-13 kello 16.23.16.png
Selin, yksin merellä.


Heini Heikkilään teki muinaisina aikoina lähtemättömän vaikutuksen jo Gasellien kappale Teinijäte. Se puki niin tragikoomisesti sanoiksi sukupolvi Y:n tunnot maailmassa, johon synnytään 3G:n, Ikean, kulutusluottojen ja ilmastonmuutoksen keskelle ”pullamössönä”, joka ei selviäisi sodista. Ironinen kuvaelma nuoren aikuisen todellisuudesta ja vastuussa olijoiden käsien pesusta tylpistyi julistukseen, jossa ollaan syytettyjen penkillä (turhaan) jälleen. Mutta kuka syyttää, ja ketä?

On Tyynenmeren muovikuori
On Itämeren fosoforivuori
Liuotin johon mätäjoki kuoli
Ydinjäte piilotettu luoliin
(Gasellit feat. Paperi T: Teinijäte, 2013)

Iskuisiin ja syvältä jylläviin biitteihin on saatu todellinen maailmanlopun ja siitä huolimatta kuluttamisen vääjäämätön sylinterimäinen ja synkeä jyske, kuin syvällä meressä pyörivä valtamerialuksen terä. Ne planetaarillisissa mittasuhteissa olevat ja koko ihmiskunnan toimintaa koskevat voimat ovat niin isoja, ettei yksittäinen teini niille mitään voi. 

Sama elämänkatsomuksellinen tunnelma kuultaa läpi teemaa jatkavan DJ Ibusalin Yksin kotona 17 -levyn raidoilta. Jäämies niin kuin Jeti on niin hukassa ettei kukaan enää eti, eikä pysty osoittamaan lämpöä lähellä oleville. Teema jatkuu kappaleella Anna mun olla rauhas. Jokin voima painaa DJ Ibusalin haluun olla yksin ja lanaan matolle, jolla on tullut maattua melkein koko viikko (paitsi torstaina, silloin on ollut melkein ihan jees fiilis).

Dj Ibusal saa helposti aluksi torjuntaa aikaan. Hän puhuu ilman sääliä ja armoa suoraan niistä asioista, joita olisi kivempi olla ajattelematta. Matalaäänisen miehen tilitys (vai pitäisikö sanoa tylytys) piirtää realistisen kuvan länsimaisen ihmisen elämänkulusta, joka toistuu viikosta toiseen kuin monotoninen biitti kuristavan tyhjänä ja elämän rikkaudesta, vapaudesta ja luovuudesta vapaana. Laina, lainan otto, raha – ilmaisuus toistuvat moraalisen hirttoköyden toisessa päässä.

Levyn sisällöllinen huipennus ja yhteenveto on paljon puhuva ja puhutteleva Nauru. Se kertoo iloisesta ja reippaasta menestyvien sisäisten sankarien kiiltokuvatodellisuudessa, jossa elämme tai ainakin haluamme näyttää elävämme. Nauru – saari, sellaisella eletään. Siellä on postikorttimaisema mutta pinnan alla on enemmän – tai vähemmän. Siellä ei saa olla tehoton, ei kukaan kaipaa kokijaa. Siellä kaikki etsivät tekijää.

Näyttökuva 2018-03-13 kello 15.37.50
Ei paljon naurata.

Nauru.
Hymyilen mut silmät kostuu.
Enkä osaa sanoo mist se johtuu.
Nauru.
Ehkä tyhjään oloon tottuu.
Pelkkä kuori mutta muuten kulutettu loppuun.
(DJ Ibusal: Nauru. 2018)

Biittien syvämerellisyys ja kilkatus ja kalkatus on kuin sulavaa kristallia ja jäätä, kuten mannerjää. Ne ovat mollivoittoisia ja tummia, mutta kuitenkin mietittyjä ja sopivia. Mukana on ilahduttavasti muun muassa Aaliyahin Try again -rutinaa. Jos et heti onnistu, yritä uudestaan – siinä se eteenpäin puskeva menestyjän mantra. Levyn lopettava suden hetki – kello neljä, hetki ennen aamua – on eteerinen lopetus oman tilan otolle ja sen havainnoille, jonka levyn julkitulo taas lopettaa. Tämä jäätävä sielunvaellus ja itsetutkiskelu, oma tila, onkin raju julistus. Introvertissä kuvauksessa on rajun maailman- ja itseruoskinnan ja kaiken paradoksaalisen runsauden(pulan) ydinvoimaista tulta.

Yksin kotona 17 kestää useita kuuntelukertoja. Torjunta muuttuu kiitollisuudeksi siitä, että joku sanoo. Ahdistuneen ja yksinoloonsa pakenevan miehen matalasta äänestä tulee ymmärtävä. Täällä sitä pusketaan ohilipuvan elämän uhkaavasti sulavalla mannerjäällä, hukassa kuin Jeti. Ja silti se kaikki on jotenkin tavattoman kaunista.

Näyttökuva 2018-03-13 kello 15.38.50

 

1 Comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s