Tommishockin Musta Maserati – rikkinäisenä täydellinen, mutta miten?

Aluksi varoituksen sana niille, jotka eivät halua (kykene) ajatella, mitä sisältävät: Suomen musiikkiblogin säälimättömät mytologia- ja lintuviikot jatkuvat. Siihen viimeiseen auringonlaskuun asti, ja silloinkin tulee hakemaan Musta Maserati, ikuisuuden rajan yli.

 

 

Tommishockin Musta Maserati vaikuttaa pintapuolisesti kesäiseltä, vähän sateiselta hittibiisiltä, joka on samalla pettynyt ja ehkä surullinen kertomus epäonnistuneesta autokaupasta. Perhe ei pääse Yyteriin, ja kun auton ajaa vikaa kertaa Suokkiin, kotimatkalla sateessa pyyhkimetkin putoaa. Itkevän autoilijan voi melkein nähdä.

Halusin Kamuxilta auton, mut valmiiks hajalla ostin sen
Jonain päivänä viel kostan sen
ei ees turvatyynyjä, kai joku jobbari sen kasasi
hei vittu se auto masensi

Mutta kappaleessa oleva vire ja sanoitukset muuttavat ja rikkovat autokauppalogiikan nopeasti. Kuulijalle paljastuu, että nyt on käsillä harmoninen kokonaisuus, joka ei ole kuitenkaan yhtään monotoninen tai tylsä, vaan pelkästään kaunis, jopa sielukas. Tekstissä on paljon ajatusta ja sydäntä. Kappaleen edetessä auto muuttuu minuuden vertauskuvaksi. Musta Maserati on kuin elämä, oma keho, omat ominaisuudet, kulkuneuvo – tai ainakin ne mitä niiden olisi halunnut olevan.

Mä katoin sitä kiesii aina kun mä lähdin himasta,
me molemmat jumissa samassa pihassa
tai et joskus oltiin kunnossa nyt kansi auki molemmilla
moottori hiljaa vaikee ajaa kilpaa 

Meno syntymästä kuolemaan ja sen tuntemattomiin jälkeisyyksiin on kuin vähän arvaamattoman ja hajoilevan Mustan Maseratin omistamista – liian täydellinen, virheetön, tyylikäs, vaativa, dynaaminen odote ja vaade omasta itsestä tai elämästä voi aiheuttaa pettymyksen. Kontissa on potentiaali raakaan tulivoimaan, mutta auto kuljettaa vain satunnaisesti eteenpäin, vaatii korjausta ja huoltoa jatkuvasti ja kyyti on vähintäänkin arvaamatonta ja epävarmaa. Ja se ajaminen: voihan sitä (elämää, itseään) yrittää ohjailla, mutta sattumukset tulevat tielle, eikä ihmiset, auto tai mikään lopulta toimi ja kilpailukin on nihkeää.

Ohi nukutusta ajasta ei saa korvauksii,
hei beibe, mä oon syntynyt valmiina kolariin,
se auto oli niinku me, täysin rikkinäinen,
silti vielä liikumme, yup

Biisin jokainen sana tursuaa epätäydellisyyttä – ja ehdotonta lämpöä sitä kohtaan. 

 

Näyttökuva 2018-06-26 kello 23.06.25
Maserati on tunnettu italialainen autonvalmistaja, jonka perustivat Maseratin veljekset Alfieri, Bindo, Ettore ja Ernesto 1. joulukuuta vuonna 1914 Bolognassa. Maserati osallistui 1950-luvulla Formula 1 -sarjaan.
Näyttökuva 2018-06-26 kello 23.23.30
Uusiutumiskyky ja elinvoima piilevät Neptunuksen atraimessa believe me.


Niin, se sade, ja kyyneleet.

Maseratin tunnus pohjautuu Bolognassa sijaitsevan Neptunuksen suihkulähteen atraimen kolmikärkeen. Neptunus oli Antiikin Roomassa elämän ja maata rikastuttavan sateen, makean veden lähteiden ja hevosvoiman, elämänvoiman ja uusiutumiskyvyn jumala. (Antiikin Rooman aikojen viestinnässä kasvun ja elämän voimaa vastasivat taivaankappaleet ja niiden liike, tai niiden mukaan nimetyt jumalhahmot. Sanoja pakenevan kokemuksellisen asian olemusta oli (ja on) ehkä helpompi käsitellä yksinkertaisella nimellä.)

Ruusuista tutun Alpo Nummelinin tuottamassa Mustassa Maseratissa kuullaan nyt uudenlaista Tommishockia. Neptunuksen puhdas ja raikas sade on varmaankin saanut ydintalvesta versomaan jotain kokonaan uutta. Maseratissa oli tällainenkin ominaisuus, vaikkei niitä turvatyynyjä ollut.

Elämän merkit kattavat koko stygen. Tommishockin flowssa on vaivattomuutta ja rauhaa. Kertosäkeessä on mollivireinen parin soinnun tausta ja akustista kitaraa. Simppelissä, rauhoittavassa rytmissä on pikkaisen outoa, uutta (tai nyt jo kohta tuttua) epäsynkroniaa, rikottua järjestystä, joka on silti ja ehkä siksi täydellisessä harmoniassa. Turvallisuutta ja pysyvyyttä edustaa todella yksinkertainen, jatkuva, katkeamaton sävel, joka kuuluu muuttumatta koko ajan taustalla.

Lopputuloksena Mustasta Maseratista, siis siitä biisin autosta, tulee sen puutteista huolimatta tai ehkä niiden vuoksi vakuuttava aina luotettavan turvan symboli, jonka kyydissä ei asiaankuuluvista häiriöstä huolimatta todellakaan ole kenelläkään mitään hätää – ja vaikka siitä luovutaan, se odottaa kyllä taivaanrannassa, sitten kun laulut on laulettu loppuun. Miten, siis sehän oli aivan hajalla?

Sit ku laulut laulettu on loppuun, ja enää ei oo hoppu
tiedän et mut taivaanrannast hakee,
musta maserati, musta maserati

No, koska se olet sinä. Hyväksynnän takia. Ytimessä on puutteiden hyväksyminen erottamattomana osana kaikkea olemassaolevaa, ja siitä seuraavasta kokonaisuuden tunteesta nousevaa kaiken vajavaisuuden olemuksen kauneuden näkemistä. Kokemusta, että näin pitääkin olla ja tämä on hyvä näin. Japanilainen käsite wabi-sabi (jap. 侘寂) kuvaa tätä hyvin. Sitä käytetään kuvaamaan epätäydellisyydessä, keskeneräisyydessä ja häviävyydessä olevaa kauneutta. Kokonaiseen ja ehjään kuuluu erottamattomasti myös ruma, rikkinäinen, vaillinainen ja huono.

Siksi mustaa Maseratia rakastetaan. Koska se on sellainen kun se on. Se on epätäydellisyyden rakastamista, itsensä hyväksymistä kaikkineen, kokonaisena. Tämmöinen voi vaatia enemmän voimaa kuin mikään tähän mennessä tehty – ja prosessin jälkeen absurdina sivutuotteena voimat nouseekin nextille levelille. Kisoissa ei pärjätty, pyyhkimetkin putosi, mutta voima ei olekaan voittamisessa, vaan voimassa itsessään. Elämä ei ole peliä, missä kerätään pisteitä.

Näyttökuva 2018-06-27 kello 10.14.34.png
Feenix on egyptin taruihin pohjautuva myyttinen tulilintu, joka rakensi itselleen pesän ja sytytti sen, ja paloi sitten roihuten tuhkaksi. Kolmen päivän kuluttua se heräsi uuteen elämään kultaisin, nelivärisin höyhenin. Feeniksin kyyneleissä oli voima, joka sai elämän syntymään kuolemasta. Italiassa, Roomassa Feeniksestä tehtiin imperiumin uudistuskyvyn ja elinvoiman symboli.

Lohdullisessa kertosäkeessä Musta Maserati itkee, mutta Alpon lempeä ääni kertoo biisin minä -hahmona, kuinka ei tarvitse hätäillä. Ne ovat kyyneleet, jotka itketään, kun ei jakseta enää. Kun nostetaan kädet pystyyn. Kun ollaan luopumassa kaikesta, ja sillä kivuliaalla teolla absurdisti saamassa se, mistä luovutaan. Mustan Maseratin game over -kyyneleet.

Mustassa Maseratissa on etenkin lopussa lupaus feenixistä, joka on ottamassa siivet alleen, ja lentää jossain autereessa siellä taivaanrannassa tyynesti, mutta ihan just tässä hetkessä, vahvasti läsnä. Kaikki, ne synkeimmätkin onkalonsa läpivalaisseen kun ei tarvitse pelätä enää mitään. Ja se game: kun kaikki kortit on itsellekin näkyvissä ja pöydällä koko ajan, ei tarvitse pelata, eikä pelätä. Hyväksy rikkinäinen ja puutteellinen ja ne ovat sinun. Olet ehjä. Enemmän.

”Ride or die, pysytsä mukana/vaikken mitään hyvää voi luvata.”

Nimenomaan.

 

 

Suomen musiikkiblogi. Asiaa musiikista ja ihan mistä tahansa.

2 Comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s