Amos Rex Generation 2020 12.2.–23.8.2020
Kannen kuva: Helinä Kuusela
Kai Nordforsin teos kertoo yhden yön unesta. ”Vielä viisi minuuttia”, ajattelee teoksen päähahmo aamutuimaan ja palaa taas hetkeksi unensa maailmaan. Siellä hän tapaa maagisen muinaisen olennon, perytonin poikasen, jonka hän joutuu surukseen jättämään taakseen jatkaessaan matkaansa.
Kai Nordfors (s. 1998): Just Five More Minutes, 2019
Peryton on myyttinen uroshirven ja linnun risteymä, jonka loi ja kuvasi postmodernin syntyaikoina maaginen realisti, kirjailija Jorge Luis Borges teoksessa Book of Imaginary Beings (1957). Hän käytti lähteenään oletettua, kauan kadoksissa ollutta keskiaikaista käsikirjoitusta. Muita Borgesin tunnettuja teoksia ovat esimerkiksi novellikokoelma Haarautuvien polkujen puutarha (1969) ja The Book of Sand (1975). Kaikki niistä leikittelevät fiktiivisissä paikoissa äärettömyyden ja myyttisten olentojen idealla. Peryton asui Borgesin mukaan Atlantiksella, kunnes maanjäristys tuhosi sivilisaation ja olennot pakenivat lentäen.
Postmoderni huokuu kaikesta Generation 2020 – näyttelyssä. Modernismin ”suurten kertomusten” kritisoiminen, taiteen rajojen murtaminen ja menneisyyden korostaminen esim. erilaisten viittausten kautta. Sekatyylejä, eklektismiä, lainaamista, ironiaa, huumoria, leikkisyyttä, prosessinomaisuutta, tulkintojen loputtomuutta, uusien tekniikoiden kokeilua, taiteiden välisten rajojen rikkomista ja taipumusta pastisseihin. Banaalien aiheiden ja pinnallisuuden yhdistämistä toteutuksen ylevyyteen, pikkutarkkuuteen ja työläyteen.
Nordforsin arkinen ja hyvin nostalgisesti toteutettu animaatio tuo tyyliltään ja osin tarinaltaankin mieleen englantilaisen klassikkoanimaation The Snowman (1982) ja toisaalta osaltaan korostaa näyttelyn ydintä – aineellisesti päällisin puolin ”hyvinvoiva” sukupolvi ahdistuneena ilmastonmuutoksen, jätteiden, median ja muiden sortamisen keskellä – kuluttajana. Myös mainos- ja populaarikulttuurin kerrostuminen, postmoderni ja postinternet toisintuvat teoksesta toiseen.
Keväällä avattu, globaalin pandemian vuoksi elokuulle lisäaikaa saanut Amos Rexin Generation 2020 esittelee yli kahdeksankymmenen 15–23-vuotiaan taiteilijan teoksia, jotka valittiin yli 1600 ehdotuksen joukosta. Mukana on valokuva- ja videotaidetta, kuvanveistoa, tekstiilitaidetta ja performanssia. Generation on triennaali, eli toistuu joka kolmas vuosi. Ensimmäinen näyttely järjestettiin Amos Rexiä edeltäneessä Amos Andersonin taidemuseossa vuonna 2017.
Ahdistuksen meressä lilluu kuitenkin tuoreita ja ällistyttävän vahvoja taimia. Itsestäänselvä tarve kirjoittaa uudelleen myyttejä, tabuja ja länsimaista valkoisen miehen kirjoittamaa historiaa ja normistoa korostuu vaikkapa Anna Karoliina Vainion ryijyssä Love is Both Honey and Venom (2019) (rakkaus on sekä hunajaa että käärmeenmyrkkyä), jossa taidokas käsityöperinne on saanut aiheekseen kuvan paratiisista. Hedelmät, siniraitainen karhu tai tiikeri, violetti apina ja tumma – ja vaaleaihoiset naishahmot ovat korvanneet kristinuskon Aatami ja Eeva – kuvaston. Patriarkaalinen, uskonnollinen ja konservatiivinen asettuvat teoksessa uuteen valoon.
Teos (ryijy) on kuitenkin turvallinen, lämmin ja pehmeä. Siitä tulee mieleen lukemattomat mummolat. Tapa hakea voimaa ja juuria perinteistä on osaltaan myös palaamista ajassa taaksepäin rauhallisempaan ja ekologisempaan tapaan elää – hitaampaan ja luonnonmukaisempaan.
Ryijyn tapaan moni teos tuntuu ehdottavan tai olevan itsessään jo olemassa se mahdollisuus, miten kuoriutuisi esiin joku intersektionaalisen feministinen uusi normaali – kaiken kertakäyttömuovi- ja -kulttuuriroskan keskeltä, ei väkivalloin ja tuhoamalla vaan siten, että olemassaolevasta tehtäisiin jotain uutta.
Teoksissa käsitellään myös lisääntyvää eskapismia, huumeita, kehollisuutta ja seksiä – addiktioiden ja häiriöiden lisääntymistä mahdottomassa. Toisaalta toivo tihkuu läpi kuin valo meren mesopelagiseen kerrokseen. Pyöriä, renkaita, järven vettä, sukkahousuja, myrkkykarkkia, huonotuulisia jätskejä neontusseilla, hupailua ja korkeakulttuurin korkeasnobisuuden murtamista – esimerkiksi kotona puuväreillä askarrellun oloiset ”indiskakortit” mahtipontisen instituution (taidemuseo) keskellä erittäin vakuuttavan lasikehyksen ja korkeakiiltoisen, valkoisen kehyksen sisällä.
Mutta entä tekotaiteellisuuden ja kovan yrittämisen aste näyttelyssä? Se jää jotenkin kaiken raikkauden, sympaattisuuden ja aitouden alle. Nuorten ja nuoruuden (taide)angsti ja ahdistus on samalla ihan aiheesta ahdistunutta etsintää, ilmaisua ja määrätietoista rikkomista ja uusien versojen puskemista esiin kuolleesta maasta, vääjämättä niinkuin luonnossakin – voikukkakin tunkee läpi vaikka asfaltin vaikka se on hento ja vihreä kukan taimi. Nuoret aikuiset ovat nyt ihmiskunnan ja elämän säilymisen kannalta ihan valtavien haasteiden edessä.
Näyttely on lisäksi paitsi jokaiselle näistä nuorista taiteilijoista, myös esiin nouseville tavoille tehdä ja teemoille eräänlainen syntymä ja legitimointi – kun teokset ovat esillä taidemuseossa ne ovat kiistatta oikeaa taidetta.
Voisinko itse laittaa vaikkapa käsilaukkuni siihen taidemuseon lattialle ja liittää sen yhteyteen tekstin mitä se representoi ajassamme ja minulle – ja se olisi taideteos? Kyseessähän on jostain löytynyt H&M -merkkinen iso shopper – tekonahkaa epäilemättä suoraan jostain Myanmarin itsemurhaverkoin suojatusta riistotehtaasta – ja osa jo hieman ohi mennyttä muotitrendiä. Kassin sisällä oli valkoinen Lindex -merkkinen kesäneule artesaanikäsityönä suoraan Turkista (5 euroa alennusmyynnissä) sekä Paul Austerin Illuusioiden kirja (lainattu Helsingin kaupunginkirjastosta).
Käsilaukussa tiivistyy oma avuttomuus ja asema ”mahtavana” valkoihoisena heteronaisena, joka on syntynyt ”lottovoittajana” Suomeen – oma kuluttajan orjuus, paha mieli muiden puolesta, häpeä ja riippuvuus itseä paljon isommista järjestelmistä. Kassi on myös moniulotteinen symboli ja tutkielma naiseudesta ja kantamisen historiasta itsessään aina (valkoihoisen miehen) Freudin ajoista lähtien ja toimisi eräänlaisena tieteen kritiikkinä – toisaalta se viestisi hoivan ja suojan ketjusta (vauvan / juomaveden / arjen) kannattelusta, keinuttelusta ja huolenpidosta
”ACCORDING TO FREUD CARRYING A BAG REPRESENTS THE SEXUAL NATURE OF THE VAGINA – (IN DreAmS) BAG IS A SYmBOL OF THE DIFFERENT ROLES PERFORmED IN LIFE”
Sekä se paljon puhuva valkoinen neule
Niin kovin puhdas
ystävän pesemä
kesätuulen tuoksu vielä itsessään
Näin se käy. Taide kuuluu kaikille.
Mutta mikä erottaa Heini Heikkilän varsin arkisen käsilaukun ja museossa olleet teokset? Liike – joku ehdotus ratkaisusta tai uusintaminen.
Kassista puuttuu esimerkiksi lasivitriini sen ympäriltä sen edustamien asioiden museoinnin ja taaksejäämisen toiveen merkkinä tai toisaalta eloonjäämisen toiveena. Ja myös perhonen istumasta päältä, koska metamorfoosit ja luonnolta voi oppia – uusiutuminen kuoleman ja tuhon sijaan?
Generation 2020 näyttelystä jäi hyvä ja raikas mieli. Se oli kevyt ja raskas, hauras ja vahva – täynnä elämää ja hyvää tahtoa.
Tuskan ilmaisusta ja manifesteista kohti ratkaisuja ja ehdotuksia/
mielenosoituksista kohti vaikuttamista sisältä/ alistumisesta kohti toimintaa
Kohti uutta tarinaa ihmisestä, ratkaisuja ja tulevaisuutta – vapaana hulmuavaa elonkirjoa ihmiset, roskiemme kanssa.
Nadja Koshevenko (s. 1995): Enkelinsiipi (Begonia corallina ’Luzerna’), 2019
Generation 2020 -näyttelyn taiteilijat
Saara Sinai Abdi / Mimmi Ahonen / Henri Airo / Mikael Alanko / Ellinor Andersson / Beriwan Ceylan / Soyoung Chung / Vera den Arend / Catrin Edlund / Emil Fihlman / Filipp Girishan / Jasmin Gummerus / Malin Gustafsson / Birit Haarla / Jere Hasunen / Pauliina Heiskanen / Emili Hellman / Venla Huhtinen / Jenny Hytönen / Hermanni Härmälä / Johan Högsten / Ona Iivonen / Leevi Ikäheimo / Lotta Ilonen & Veera Huppunen / Kamala Company / Siiri Karhapää / Eero Karjalainen / Mikko Kauppila / Nooa Kekoni & Jessica Piasecki / Aarne Kivelä / Sylvester Kivelä / Riku Koponen / Annika Korhonen / Heikki Korkala / Nadja Koshevenko / Otto Koskelo / Deria Kurkan & Kiia Laatio / Oskari Kymäläinen / Ainu Kyrönseppä / Sakari Kyyrönen / Juho Könkkölä / Emilia Laatikainen / Aura Latva-Somppi / Ville Laurinkoski / Erja Levikari / Liisa-Irmelen Liwata / Eliisa Loukola / Iiris Kamari & Alex Luonto / Annika Luukko / Emil Lyytikkä / Minea Lång / Laura Manninen / Julia Masalin / Karoliina Multas / Mari Mäntynen / Kai Nordfors / Emilia Ojala / Maija Paunu / Viljo Pertola / Sara-Maria Pirhonen / Charlotta Rajala / Iida-Maria Remes / Pinja Salmi / Rosalia Silfer / Tanja Silvestrini / Konsta Ryösä & Joel Stenroos / Elmer Strang / Viktor Sundman / Irene Suosalo / Delilah Sykes / Kaisa Syrjänen & Maija Viipuri / Aki Särkiniemi / Ida Tomminen / Lumi Tuomi / Tuuli Turunen / Sara-Maria Pirhonen & Nenna Tyni / Anna-Karoliina Vainio / Henna Vihantavaara / Verna Virkkunen / Lumi Wiikari / Alma Äijö
Generation 2020 -näyttelyn taiteilijat on valinnut kuvataiteilija Hannaleena Heiskan johtama raati. Muina raadin jäseninä toimivat museonjohtaja Kai Kartio, yleisötyöpäällikkö Elsa Hessle, kuraattori Katariina Timonen ja Generation 2017 näyttelyyn taiteilijoina osallistuneet Eliel Tammiharju ja Sanni Weckman.
Raadin puheenjohtaja Hannaleena Heiska:
”Olen ilahtunut, suorastaan vaikuttunut, että Generation 2020 -näyttelyyn tarjottujen teosten taso oli niin korkea. Mukana oli paljon innostavia ja kiinnostavia teoksia, niin paljon, että jouduimme lopulta tuskallisen karsinnan eteen. Yleisesti ottaen voisi sanoa, että haussa nousi joitain vahvoja teemoja selkeästi esille. Esimerkiksi ilmastonmuutos, tasa-arvo ja sukupuoli-identiteetti sekä mielenterveyteen liittyvät asiat tuntuivat askarruttavan ja toimivan monilla teosten lähtökohtana tai temaattisena sisältönä.”
Valintaraadin mukaan näyttelyn teokset antavat rikkaan kuvan nuorten erilaisista tavoista hahmottaa arkea, juhlaa ja maailman tilaa. Ehdotusten joukossa oli monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti eri ilmaisuvälineitä hyödyntäviä teoksia. Huomattavaa oli myös yhteiskunnallinen valveutuneisuus ja vastuu, mikä saattoi ilmetä esimerkiksi teosten materiaalivalinnoissa tai aiheen eettisessä käsittelyssä.
Näyttelyssä on yhteensä 150 teosta. Katso lisää näyttelystä tästä.
Suomen musiikkiblogi. Asiaa musiikista ja ihan mistä tahansa
