MOI! -yhtyeen Tykiksiin on kaunis ja lyhyt, kuin Suomen kesä

Tämä on kasvatusfilosofinen ja -psykologinen, teoreettinen sekä fenomenologishermeneuttinen tutkielma ihmisen tietoisuuden tasoista – ja tietoisuustaidoista, jotka voivat auttaa tietoisuuden tasoilla eteenpäin.
”It ain´t rock’n’roll, it is MOI!”

 

Haikea, hennonvihreän, linnunmaitomaisen kesäyön kaunis kitarointi liukenee ihan oikeaan pikkulintujen kukerteluun – on yhtäaikaa yö jossain helteisen päivän paahtaman laiturin nokassa, missä merinen sumu tuoksuu ja on valoisaa ja hämärää ja viileää sekä kesän lämpöä ja silkasta ilosta laulavia näkymättömiä lintuja. Keltaisia hentoja kukkia pensaissa, jasmiineja, lupiineja, katupölyä, kuumuutta, ystäviä, rakkautta, vapautta, rajaton mahdollisuuksien taivas, tila ja mielentila, jossa arjen velvoitteet ja byrokraattiset muodostelmat, tuhoutuva planeetta ja globaali hätätila apykalyptisine kapitalisteineen ja saarnaajineen ei saa sijaa. Rauhan ja rakkauden kolmeminuuttia, joka tiivistää paljon enemmän kuin voisi äkkiseltään kuvitella – ideologian ja elämäntavan, toisenlaisen tavan olla ja elää.

Kertakaikkisen yksinkertaiset ja tahallisen naiivit sanat vievät paitsi tankkereiden ja tykkien, myös yksinkertaisten ja helppojen perimmäisten totuuksien äärelle.

MOI! yhtyeen Tykiksiin -uutukaisessa rock’n’roll ja bändiys on liuennut jonnekin taidetta, musiikkia ja toisiaan rakastavaiseen kosmiseen mereen, jossa raja-aidat hälvenee ja kaikki on ajateltu toisin. Bändillä ei esimerkiksi ole rumpalia lainkaan, vaan rytmi haetaan muilla keinoin. Kolmen kitaran ja basson muodostelma on samalla bändiutopia, jossa jokainen osallistuu biisintekoon ja kaikki jäsenet kreditoidaan tasa-arvoisesti tekijä-tietoihin. MOI! on kuuleman mukaan myös kaikille avoin mothersip, jossa on vieraillut kymmeniä muusikoita ja taiteilijoita.

MOI! on julkaissut nyt seitsemän singleä, eli albumin verran kampetta. Pari vuotta sitten ilmestynyt Avaruuskaveruus on kylläkin jo yksinään levyn mittainen. Se julkaistiin myös fyysisessä, 3D-printatussa muodossa, erittäin rajoitettuna splittikasettina monihäröilijä Vilunki 3000:n Amerihaca Hallubandin kanssa. Tapa tehdä on tuttu myös kesäyön vapauden ideaa kiteyttävästä Tykiksiin -biisistä.

Oli niin hyvä meno, että teimme vahingossa levyn mittaisen biisin, kertoo Juhana Hurula Avaruuskaveruudesta ja musiikin tekemisestä MOI! n tapaan.

– Se oli semmoinen kollektiivisen vapauden hetki, jossa kaikki kuitenkin seuraavat tuntosarvet herkkinä toisten soittoa. MOI! perustuu paljolti yhdessä soittamisen riemuun; tuodaan todellisuuteen henkisessä luolassa alkemistisia loitsuja, maagisesta tyhjyydestä kumpuavaa musiikkia vailla ennalta sovittuja rakenteita. Pienestäkin impulssista saattaa kasvaa jotakin valloittavaa. Meillä on esimerkiksi ollut todella monella keikalla vierailijoita Joose Keskitalosta Risto Ylihärsilään, Sipulijaskasta puhallintaiteilijoihin ja ties keitä supersankareita. Sillä miksikä ei? On kiva hakea uusia ulottuvuuksia ja pitää hauskaa musiikilla, kertoi laulaja-kitaristi Juhana MOI! Soundin lauantaileka – haastattelussa muutama vuosi sitten.

Saman elämyksen tuottamiseen bändi pyrkii myös keikoillaan, jotka koostuvat sovittujen biisien soittamisen lisäksi myös avoimista osioista ja arvaamattomuudesta, hypystä tuntemattomaan. Niissä soi se fiilis, joka bändin sisällä ja kuulijoiden keskuudessa sillä hetkellä vallitsee, luodaan yhdessä maailmaa ja pystytellään sen pilareita.

Materiaalia on bändin kertoman mukaan kertynyt jo kymmenen levyn verran. Kappaleiden sanoituksissa tavoitellaan alle 16 sanan tekstikokonaisuuksia.

Tykiksiin on kaunis, mutta lyhyt pituudeltaan ja teksteiltään, aivan kuin Suomen kesä. Kolmeen ja puoleen minuuttiin tuntuu mahtuvan kolme ja puoli kuukautta. Bändiutopian lisäksi biisi ja yhtye tulvii yli myös utopiaksi toisenlaisesta tavasta olla, kohdata maailma, toiset ihmiset ja elää.

Kaikki on ihanaa, mutta onko biisin meditatiivinen ja jopa transsin kaltainen tila eskapismia ja realismin puutetta? Lankeaako yhtye ja yleisö loveen kuin entisaikojen shamaanit vai mikä on tykkäilytila joka ottaa tavallaan itse ohjat käsiinsä jatkojen suhteen? Ja ennen kaikkea – onko tykkäämiseen perustuva elämäntapa ylipäänsä nykyään pelkää utopiaa? Keskellä maailmanloppua, kuolemaa, tuhoista viruspandemiaa, räjähdyksiä ja taloudellisia romahduksia.

Näyttökuva 2020-08-08 kello 16.04.29
Utooppisen ajattelun juuret ulottuvat toisaalta antiikin Kreikkaan ja toisaalta juutalais-kristilliseen perinteeseen. Antiikin Kreikassa vanhat mytologiset kertomukset myyttisestä kultaisesta alkuajasta viittasivat jo utooppiseen mielenlaatuun. Ensimerkkejä voidaan havaita Hesiodoksen runoelmassa Työt ja päivät, jossa Hesiodos esittää viisivaiheisen myytin ihmiskunnan rappeutumisesta paratiisinkaltaisesta alkuajasta kultaisen, hopeisen ja heerosten aikakauden kautta rautaiseen rappion aikakauteen, jossa elämä on kurjaa ja lyhyttä.

 

Näyttökuva 2020-08-08 kello 16.07.13
Suurin on rakkaus! Vai onko? Eskapismi (engl. escapism [/ɪˈskeɪpɪz(ə)m,ɛˈskeɪpɪz(ə)m/]
Ääntämisohjeet) on tavallaan utopia toisessa valossa. Käsite on esitelty brittiläisessä kirjallisuudentutkimuksessa 1930-luvulla kuvaamaan yhteiskunnallisen tietoisuuden ja realismin puutetta.
Näyttökuva 2020-08-08 kello 16.31.25
Wikipediassa kerrotaan, että loveen lankeaminen tarkoittaa suomalaisessa kansanperinteessä matkaa vainajalaan, mahdollisesti tietäjän eli shamaanin vaipumista transsitilaan. Lovi on suomalaisessa mytologiassa yliluonnollinen olotila tai paikka. Lovi oli ilmeisesti veden- tai maanalainen Tuonela tai aukko vainajalan ja todellisuuden välillä. Lovi saattoi sijaita järven alla, esimerkiksi järven pohjassa olevan kuopan takana olevassa toisessa järvessä, kuten saamelaisten Saivo -vainajala. Lovi tunnetaan varsinkin loveenlankeamisesta sekä lovesta nostosta kertovasta perinnetiedosta. Kerrotaan siellä muutakin, mutta en viiti laittaa tähän kattokaa itse. Keikkajuliste vuodelta 2016.

 

Utopiaa voi etymologisesti pitää paitsi outopoksena (ei-paikkana), niin myös eutopoksena (onnellisena paikkana). Käsitteellä on fantasioivan fiktion ohella myös eettinen (ja siten poliittinen) merkitys. Utopia kun viittaa johonkin parempaan, johonkin mitä vasten maailman nykytilaa voidaan kontrastoida. Maailma puolestaan oli pilalla jo antiikin aikoina. Ainakin. Ovidius esittää Muodonmuutoksissaan rappeutumisen syiden selittyvän ihmisten kieroudella, väkivallalla ja ahneudella. Ovidiusta voi verrata Rousseau’hon, joka selitti yhteiskunnallisen eriarvoisuuden syntymistä yksityisomistuksen syntymisellä.

Rakenteellisesti tällainen asetelma muistuttaa paitsi juutalais-kristillistä myyttiä Edenin puutarhasta, niin myös myöhempien sosialistien visioita alkukommunismista – alkutilasta; vähäisen tiedostamisen paratiisista, luonnollisesta olemisesta josta on rappeuduttu ihan itse – tilasta josta ehkä Tykiksiin -biisin linnunlaulu ja tunnelma kaikin puolin muistuttaa.

Utopioita syntyy, koska kaikki on niin hirveää, mutta ovatko ne myös todellisuuden kieltämistä ja pakoa? Eskapismi on määritelmällisesti häiriötekijöiden ja helpotuksen etsimistä epämiellyttäviin tosiasioihin. Sanalla (pako) on negatiivinen klangi – eskapistinen käytös pyrkii välttämään kohtaamasta todellisuutta tunne- tai käyttäytymistasolla. Arkipäivän stressiä, kuormittavia tilanteita, yksinäisyyttä tai mitä tahansa voi paeta päihteillä, matkustelulla, nukkumalla tai fantasioimalla, tai vaikka taiteen ja mietiskelyn avulla. Itseään voi paeta monella tapaa myös. Ihmisillä on erilaisia eskapistisia psyykkisiä hallintakeinoja ja defenssejä, kuten torjunta tai projisointi, joissa omat halut, toiveet ja tarpeet torjutaan tietoisuudesta: niitä paetaan ja peitetään. ”Defenssien avulla muokataan todellisuutta siedettäväksi, että se kestettäisiin, vaikka tunteen säätely perustuukin todellisuuden vääristymiselle hankalan tilanteen kohtaamisen sijaan,” kertoo psykologi Anne Salminen.

Pitäisikö siis kireänä kuin viulunkieli vain tiskata tai suorittaa päivästä toiseen ajattelematta sekuntiakaan mitään muuta? Existence, what does it matter? Eskapismi on myös tosi tärkeää. Omiin ajatuksiin uppoutuminen ja flow-tila, ympäröivän maailman unohtuminen hetkeksi, on rentouttavaa ja monelle luovalle henkilölle tavoiteltava, inspiroiva mielentila. Pelimaailmassa eskapismia ei nähdä vain vaikeiden tilanteiden pakenemisena, vaan eskapismia voidaan käyttää myös uusien taitojen kehittämiseen, suhteiden vahvistamiseen ja positiivisten kokemusten hakemiseen.

Utopia on myös Platonin Valtiossa kuvattu ihanneyhteiskunta. Teoksessaan Platon pyrkii kuvaamaan valtiota, jonka johdossa olisivat hyvän ideaa pohtivat ja sen viimekädessä saavuttavat filosofikuninkaat. Mutta mistäs sellaiset löydettäisiin?

Odotellessa kaikkien kantsii ehkä mennä tykiksiin. Niin paljon kun voi.

Tykiksiin Sanoitus/Tuotanto/Esitys: MOI! Juhana Moi! – kitara, laulu / Joonas Moi! – kitara, laulu / Antti Moi! – kitara, laulu / Ili Moi! – basso, laulu / Äänitys: Joose Keskitalo / Masterointi: Joonas Merikanto /Julkaisija: moimusik

 

 

 

 

 

Suomen musiikkiblogi. Asiaa musiikista ja ihan mistä tahansa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s