Magnus Enckell: Taivas maan päällä

Helsingin Sanomien toimittaja Aino Frilander kirjoitti Ateneumin juuri avatusta Magnus Enckell -näyttelystä, että ”aion viettää koko talven siinä näyttelysalissa, jossa esitellään Enckellin väripaletin muutosta uusimpressionismin heleisiin sateenkaarensävyihin, Seinen rannoilla ja varieteeteatterissa.” Tämä on todella helppo ymmärtää ja itsekin haluta tehdä näin – pala mun sydäntä taisikin jo jäädä sinne – tai ainakin luoda omaan mieleen salien kiemurteleva sokkelisto, johon tallentaa ihan jokainen sali ja johon mennä, kun uhkaa unohtaa mistä tässä kaikessa olemassaolossa olikaan kyse

Ateneum: Magnus Enckell 23.10.2020 – 14.2.2021

Magnus Enckell: Kuoleva Adonis. Yksityiskohta. Kuva: Heini Heikkilä

Onni. Se on ensimmäinen ja päällimäinen, kuparin ja lämpimän hehkuinen tunne, joka Magnus Enckellin massiivisesta, retrospektiivisestä näyttelystä Ateneumissa välittyy. Rakkaus läheisiin ja luomiseen, luonnon kauneuteen, estetiikkaan, musiikkiin, sivistykseen, muutoksen isoihin ja vapauttaviin voimiin ajassa, hetkissä oleminen – sellainen lämmin, ilmaannostava, pehmeä ja kaiken täyttävä tunne, joka valtaa ihmisen joskus esimerkiksi läkähdyttävän kuuman kesäpäivän jälkeen, kun laskeva aurinko kultaa ja kuparoi kaiken ja lapset leikkivät rantahiekassa ja merivedessä hiukset hulmuten ja pienet jäsenet täynnä täysin vilpitöntä, tuulenpuuskan lailla mukanaan leikkiin vievää välitöntä iloa, ja ilma tuoksuu ihanalle ja iho suolalle ja paahtuneelle, ja ruohot huojuvat ihan hiljaa, ja pakahdut

…Niin, no tällainen hetki tai tunne on jollain ihmeellisellä tavalla onnistuttu täydellisesti siirtämään maalaukseen, tai maalaukseen toisensa perään Magnus Enckellin teoksissa. Hehku, puhtaan paletin ja värivalintojen luoma sanoja pakeneva tunne. Violetteja puunrunkoja, oranssia ja pinkkiä maassa, hehkua. Kultaista iltavaloa. Kesäiltoja rannalla. Rakkaita metsiä, huviloita ja ihmisiä. Kukkia. Ja loputtomasti helliä, hyväileviä kuvia omasta rakastetusta. Ylellisyyttä, turvallisuutta, yltäkylläisyyttä, sivistystä, hillittyyttä ja hyvää makua.

Mutta muunkinlaisia teoksia näyttelyssä on. Ateneumiin koottu kokonaisuus on täydentuntuinen elämäkerta, jonka erityisen aidoksi tekee erilaisten vaiheiden moninaisuus, luonnosten ja keskenkeräistenkin töiden läsnäolo, aitojen valokuvien ja henkilökohtaisen tarinan mukaan ottaminen. Näyttelytila muodostaa arkkitehtonisesti lähes ympyrän – ja ajallisesti itse näyttely myös – alusta loppuun, syntymästä kuolemaan ja täysin värittömästä, ahdistavastakin perhosten ja niittykukkien, lampien ja lumpeenkukkien, autereiden ja onnentunteiden räjähtäviin väreihin. Sokkeloiden taitekohdassa on Pariisi – keskiö, jossa suurin muutos tapahtuu, ja se sali, josta alun sitaattikin kertoo.

1900 -luvun alkua kuvasti uuden yhteiskuntajärjestyksen syntymä. Suurlakko vuonna 1905 käynnisti muutoksen kohti parlamentarismia, Suomen itsenäistyminen oli myös vasta edessäpäin. Vuosisadanvaihde oli valtavaa uusien aatteiden ja ideologioiden, tieteen läpimurtojen ja teollistumisen luoman uusien skenaarioiden aikaa. Myös taiteessa haettiin kokonaan uutta ilmaisua. Euroopassa vaikuttivat ekspressionistit, impressionistit, fauvistit ja kubistit, ja taiteilijat alkoivat ryhmittyä keskenään samanhenkisten kanssa. Enckellkin kuului suomalaiseen jälki-impressionistiseen, valoisaan värimaalaukseen keskittyvään Septemiin katastrofaalisen maailmannäyttelyn ja murskakritiikin jälkeen. Vapautumista tapahtui taiteessakin kaikessa – muodon, värien ja pinnan käsittelyssä. Enckell itse oli radikaali taiteen uudistaja, joka toisaalta nojasi vahvasti sivistyksen traditioihin. Hän oli siis myös Suomen kansainvälisten näyttelyiden komissaari, Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja ja useiden monumentaaliteosten tekijä.

Vaikka kyseessä on nyt suurin koskaan esillä ollut Magnus Enckellin näyttely, se ei tuskastuta eikä tunnu sekavalta. Teoksista välittyy niin vahva tunne, että jo hetken päästä katselee 1900 -luvun alkua ihan toisen ihmisen silmin, ja kokee nahoissaan kaiken mitä hän on kokenut. Ja se näyttää ihmiselämältä – sellaiselta johon on sisältynyt onnea ja iloa, harjoitelmia ja erilaisia vaiheita, purojen tavoin haarautuvia kokemuksia, ulkopuolelta tulleita vaatimuksia, rohkeutta kokeilla totutun rajoja ja omia visioita, mutta myös ahdistavia ja eksistentiaalisia kysymyksiä, erilaisuuden kokemusta ja ehkä syyllisyyttäkin siitä, aitoa iloa ja onnea ja toisaalta paheksuvaa, ymmärtämätöntä ympäristöä. Teosten ilon ja onnen tuntemukset ovat hyvin yksityisiä ja tunnesisältönsä valtavuudesta huolimatta ajallisesti pieniä hetkiä, joihin on tallentunut mitään valokuvaa syvemmin kaikki, mitä tuo hetki on sisältänyt – tai ne käsittelevät mytologioiden kautta hienovaraisesti tuotuja syviä ja itsekriittisiä ajatelmia ja julistuksiakin, kuoleman ja pahuuden pohdinnan ehkä synkeitäkin polkuja.

Kirjallisuuden tutkimuksessa puhutaan fokalisaatiosta – kerronnan perspektiivistä, joka sisältää aistihavainnot ja tiedollisen, emotionaalisen ja ideologisen asenteen suhteessa kerrottuihin tapahtumiin – Fokalisaatio on näkökulmaa laajempi käsite, jonka otti käyttöön ranskalainen narratologi Gerard Genette teoksessaan Figures III (1974, engl. Narrative Discourse) . Magnus Enckellin teokset tekevät tavallaan katsojasta itsestään kokevan entiteetin jonka focus (lat. polttopiste) lähtee alitajuisesti seuraamaan verkkokalvoille tulvivaa taiteilijan kokeman, havaintojen tai mielen kuvien luomaa tarinaa ja luomaankin sitä.
Mitä havaintoja voit valita? Jos pöydällä on vaikka maljakossa kauniita, lumoavia kukkia, mutta myös liiskaantunut ötökkä, kumpaan sun katse enemmän kiinnittyy vaikka näet varmasti molemmat? Miten taiteilija tai kuka tahansa näkee ja kokee asiat, mihin kiinnittää huomion, ja mikä osa sinua on havainnossa mukana? Voiko onnellisuuden vaan valita? ”Ihmiseltä voidaan viedä kaikki paitsi yksi asia: ihmisen vapaus valita oma asenteensa, oli tilanne mikä hyvänsä”, on keskitysleiriltä elävänä selvinnyt neurologi ja psykiatri Viktor Frankl sanonut.

Jopa Enckellin uusimpressionistisen puhtaan paletin ajan kaaoksen ja tuskan kuvasto hehkuu jotain pastellista (ja on hiukan teatraalista kieltämättä). Mutta pieni alaston poika tutkimassa pääkalloa, puberteettinen tuska ja ankeanvärinen pää verivirrassa kertovat elegantissa pelkistyneisyydessään toisenlaisistakin tuntemuksista.

Erityisesti Enckellin uskonnollisissa aiheissa on latautunut tunnelma. Kiirastuli -teoksessa alaston miesfiguuri on keskiössä, helvetin kiirastulessa, jonkun naisen roikkuessa kaulassa ikään kuin syynä palamiseen, riippana, tai toisaalta täysin ulkopuolisena lohduttajana, jolla ei ole yksinkertaisesti mitään pääsyä hahmon tuskaan. Onko kiirastuli sittenkin maan päällä ja maanpäällisten odotusten luoma?

Miten maailma mahtoi suhtautua homoseksuaaliin taiteilijaan ja taiteilijuuteen fin de scielen aikoihin?

Tai Jumala?

Melankolia, jossa miesfiguuri makaa alasti ja tuhoutuneena pää kenties äitinsä sylissä, on itselle koko näyttelyn kenties aidoin sisäistä kärsimystä kuvaava teos, rehellisin. Mutta siinäkin tulee olo, että kyse masennuksessa on jostain inhimillisestä, särkyneestä sydämestä, rakkauden menetyksestä tai ehkä ikävästä. Naishahmon lohdullinen ja äidillinen hymy tietää, ettei sydänsuruun kuole.

Naisen paikka ja mahdollisuudet toimia yhteiskunnassa? Feminismi oli yksi ajan polttavia teemoja. Tässä Venuskultti -teos, jossa myös valkoiseen kaapuun pukeutunut hahmo tuijottaa venuspatsasta mustan metsän siimeksessä. Magnus Enckellin nainen on äiti tai toveri, vertainen – sivistynyt, puhdas, tyyni ja lempeä. Tavallaan kaikissa Enckellin ihmishahmoissa kautta linjan korostuu sukupuolettomuus ja piirteiden antiikin kreikkalainen pelkistyneisyys. Enckellin hahmot ovat ensisijaisesti ihmisiä ja rakkaus pehmeää ja puhdasta.



Saleissa on pönöttäviä muotokuvia, jotka vaikuttavat väkinäisiltä palkkatöiltä, uskonnollisia aiheita, joita katselessa ei voi olla pohtimatta tekijän tunnelmia ja naisten määrää teoksissa, …Ja sitten muotokuvat ja tarina yhtäkkiä muuttuvat.

Nainen, joka täysin valkoisessa asussa on kohottanut katseensa hieman säihkähtäneenä kesken lukemisen, kuin olisi jäänyt kiinni jostain pahanteosta. Lukevia naisia täysin muotokuvalle epäsovinnaisissa asuissa ja asennoissa. Pastellivärien hellässä syleilyssä lojuvia satamia. Seinen rantoja.

Pariisi. Muutos. Käännekohta.

Maalaus varieteeteatterista: onnen ja puhtaan kauneuden hehkua, sydämen täyttävää iloa sellaisesta, mitä muu maailma pitää paheena. Ja puhumattakaan kaikesta, mitä tämän jälkeen seuraa – kuvia rakastetusta, merenrannoista, ilta-auringoista, metsäretkistä, puutarhojen tummista hetkistä, kodista.

Konservatiivisen ja porvarillisen kanssa käydystä mahdollisesta taistosta tai pahennuksesta, ristiriidoista ja vastustuksesta, joka on tuttua vaikka tavasta jolla Baudelairen Les Fleurs du Mal, 1857 (pahan kukat) tai Oscar Wilden tuotanto olivat pohtineet taiteiden, kirjallisuuden, päihteiden ja boheemiuden tuhoisaa vaikutusta ihmiseen tai niiden vastaanotosta, ei näy näyttelyssä haiventakaan. Kaikki tällainen on hienostuneesti upotettu maalauksiin ja ujutettu näkyville varsin hillittyin ja älykkäin keinoin vertauskuvien ja pienten vihjeiden avulla, ja tuotu sen sijaan esiin se, miten onnelliseksi taiteesta, olemassaolosta ja luonnosta voi tulla.

Vaikka taide, myytit, musiikki ja teatteri kokemuksellisesti kurottaa platonilaisittain hengelliseen, universaaliin kokemukseen, maagiseen luovaan tilaan, koskettaa alitajuntaa tai sielua tuntemattomillakin tavoilla tai kohottaa ihmisen, niin kaikki tuo koetaan ihan tässä näin maan päällä, kuten koko elämä muutenkin, ja se tapahtuu juuri nyt, sinussa.

Ja silloin taivas on maan päällä.


Taidemaalari Magnus Enckell (1870–1925) tunnetaan erityisesti suomalaisen symbolismin edustajana. Suurnäyttely esittelee kultakauden merkittävimpiin kuuluvan taiteilijan tuotannon kattavasti ja tuo hänet esiin kulttuurielämän monipuolisena vaikuttajana. Lue lisää näyttelystä tästä https://ateneum.fi/nayttelyt/magnus-enckell/#

Suomen musiikkiblogi. Asiaa musiikista ja ihan mistä tahansa.

1 Comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s