Absoluuttinen Totuus vuoden 2020 parhaista julkaisuista. Järjestyksessä

Taidekulttuurilehti Totuudesta voit nyt lukea julkaistun suomalaisen musiikin paremmuusjärjestyksen, josta ei voi valittaa mihinkään eikä siinä myöskään esiinny lainkaan virheitä. Olemme uudistaneet ja tieteellisesti terävöittäneet julistusta järjestysnumeroilla, joten artikkelistamme saat nyt selville mikä on kertakaikkiaan paras julkaisu parhausperusteilla perusteltuna ja mikä jäi sille kakkoseksi

Ei vaan, valitsin tähän tietenkin vaan omia lempilevyjä, jotka on pelkkää rakkautta ja vaikuttavat sisältävän niitä virtauksia, joista jatkossa kasvaa isoja puroja ja uusia kantavia ideoita. Rock, ambient, jungle, drum & bass, (ja varsinkin UK garage, mutta albumillista ei tehty vielä tänä vuonna, ainakaan valtavirtassa?), ja musiikillisesti rikasta, nostalgista, muita arvostavaa räppiä, musiikkia rakastavaa musiikkia, yhteyttä. Scandinaavista kirkkautta, kuulautta ja surua liquid -henkisesti, sumuisia vuoria, kuoleman laaksoja, maatuvia lehtiä, pop- ja taidehistoriaa, rakkautta – monenlaisia ihmiskunnan universaaleja tuntoja heijastavaa pelon, surun, sekasorron, riidan ja dystopian vuonna 2020, jona pehmeä aalto tulikin ihan kunnolla, ainakin suomalaiseen räppiin ja huuhteli erittäinkin siirappisella kermalla ihan kaiken.

Ehkä jonkunlaisena vastareaktiona, vähän kuin keväällä luonnossa kaikkien kukkien ja puiden ennennäkömätön vimmainen kukinta ja aivan yltäkylläiset ruusutertut ja hillasadot. ”Vielä kun ehtii”, tuntui luonnon biologinen kello sanovan? Mihin toi muutos meitä vie? Sairaalloisen liian lämmin tuuli puhalsi vielä jouluaattonakin ja ruusut kukkivat Helsingin Töölössä.

Valitsin levyjä, jotka on keskenään todella erilaisia ja kaikissa näkyy vapautuneisuus ja tuotannollinen rikkaus, luovuus, jonkinlainen sielu ehkä, rohkeus rikkoa raja-aitoja tai ehkä kyseenalaistaa. Omasta mielestä valikoima on myös näyte siitä miten huikean monipuolista ja taidokasta musiikintekemistä tämä maa on täynnä, vaikkei siihen ollenkaan kaikki maininnan ansaitseva mahtunutkaan.

Valitsin levyjä, jotka alleviivaavat elossaolemisen ihmettä, sitä käsittämätöntä asiaa että sisällä sydän lyö, elämä, koko ajan, universumin ja planeettojen, revontulien ja magneettikenttien keskellä ja muistuttavat hyvästä, siitä että ihmisellä on myös kyky rakentaa, hoivata ja korjata, tehdä oikein ja olla hyvä. Muuttua.

Että siihen ja toisiin ihmisiin kannattaa luottaa, ja vaikkei kannattaisikaan, on luotettava silti. Että lopulta, rehellisyys maan perii.

1. Isaac Sene: Koko kansan EP

”Koko kansan EP on pelkkää rakkautta. Se kutsuu jakamaan ottamisen sijaan, palasen antamiseen, yhdessä peilaamiseen, tien löytämiseen toisen sydämeen. Ja siksi rikkauteen. Se luo koko kansan lämmintä, kevyttä, ilmaan nostavaa eudaimoniaa tuhoavan ja happamen, toista riistävän ilmapiirin sijaan. Hyvä on hyvää ja luo menestystä. Niin se vain on. Piste.”

”—- Vaikka suomalaisia myös vituttaa kehuminen, niin silti iloitsen, että meillä on nyt laadun puolesta oma musiikin Basquiat, mutta lempeyden järkkymättämöllä voimalla ja toivottavasti ilman huumeita, 100 prosenttia rakkauden asialla. Isaac Seneä on vaikea verrata mihinkään kotimaiseen aiemmin olleeseen.”

https://totuuus.com/2020/02/19/isaac-senen-koko-kansan-ep-poika-sina-olet-supertahti/

2. Joensuu 1685: Öb

Muotokuva vuonna 1685 syntyneestä Joensuiden esi-isästä Peter Krookista sisältää massiivisen ajankohtaista, sinfoniallista runonlaulantapoetiikkaa, sanoja pakenevaa sielunhoitoa ja _on_ musiikillinen universumi, jossa voi kohdata toisen ihmisen tavalla, joka ei mitenkään muuten onnistu. Vaikka osa materiaalista tulee vuosien takaa, se ei ole millään tavalla homeessa, vaan jotain hyvin arvokasta ja ajatonta. Ehkä juuri se tekee levystä niin älyttömän ajankohtaisen juuri tänä vuonna.

En nyt osaa ton paremmin selittää, mutta tämä on koko vuoden toiseksi rakkain levy.

3. Askel & Elere: Glass EP

Suomessa, monenkaan vielä tietämättä on kaksi nuorta maailmanluokan huipputuottajaa, joiden lahjakkuus, raikkaus, ilo ja vilpittömyys yhdistyvät ihan todella omistautuneeseen ja konemusiikin genrejä aidosti ja voisi sanoa jopa historiallisesti uudistavaan otteeseen.

Askel ja Elere ovat tekijät, joita alalla Suomessa ”on odotettu 20 vuotta”. Artistit julkaisevat pitkin Eurooppaa kaikkein arvostetuimmilta levy-yhtiöiltä, esimerkiksi Hospital Recordsilta ja Soulventilta, jonka alta huikea Glass EP on julkaistu.

Levy on erittäin kaunis, soundeiltaan rosoinen ja yllättävä, mutta täysin hallitun esteettinen ja tyylipuhdas. Scandinaavinen minimalismi ja eleganssi ruumiillistuvat Askel ja Eleren dnb -musiikissa, joka on kuin kirkasta lähdevettä ja tietenkin majesteettista jyrinää stna. Kaikkien on ihan pakko mennä livenä kattomaan heitä heti kun se on mahdollista ja ovat vielä Suomessa.

Ja kyllä, siihen voi todellakin tanssia. Kyllä sen sitten huomaa.

4. Muffler: Yellow Leaves

Suomen kansainvälisesti kaikkein menestynein bassomusatuottaja Muffler puolestaan julkaisi vahvan ja sielukkaan Yellow Leaves -albumin juuri ennen vuodenvaihdetta. Omaa genreään ja sukupolveaan uudistava albumi on hieno, kultainen masterpiece, joka sisältää esimerkiksi kokonaisen pianoinstrumentaalin (Lumihiutaleet) ja kokonaisuutena tunneskaalan linnunradalta tähän hetkeen, joka saa kyyneleet silmiin.

Genre on parhaillaan murtautumassa valtavirtaan ja sisältää huikeaa potentiaalia. Yellow Leaves -albumilla monista sykleistä ja sykkeistä tulleista halkeamista virtaa sisään valoa – sadonkorjuu ja syksyn aika on tuoksuva, värikäs kasvualusta uudelle. Miten kuolema voikin olla noin kaunista?

Koska se on lupaus tulevasta, ihan uusi kevät ja sivu.

5. Rekami: Karonkka

Karonkka voi tarkoittaa esimerkiksi tohtoriksi valmistumisen jälkeisiä juhlia – tai bileitä, jotka pidetään näytelmien tai leffaprojektien päätyttyä. Jonkunlaisena päätepisteenä levyä voi monella tapaa pitää – se on oman aikansa ja tekijänsä tohtorinväitös ja elämäntarina, päätepiste, juhlatilaisuus ja siirtymä.

Kansikuvan juhla-asuinen pikkupoika syventää upean ja tuotannoltaan häkellyttävän levyn teemoja, joiden ytimessä on toisaalta harjoittelujen ja ehkä myös näytelmien loppu. Rehellinen, inhimillinen, itselleen armollinen ja itseensä yhteydessä oleva levy, joka ehdottomasti hyväksytään väitöksenä, sanattomaksi vetää: kustos on pökertynyt kuuntelukokemuksesta pöydän alle ja opponenttikin taitaa olla kerrankin ihan hiljaa.

6. Eevil Stöö: Nimetön

”Jotkut tekee mitä osaa ja jotkut vaan tekee mitä haluaa.

Eevil Stöön tuore nk. luulot pois -EP nimeltä Nimetön on taideteos, siis oikeasti kerrostuva portraitkollaasi ja veistos levyksi – se on kuin kasvoton kipsimuotti, johon Stöö muovaa kappale toisensa jälkeen tutkielman palasista, historian hahmoista, esikuvista, rooleista, ideologioista ja ihmisenä tai varsinkin artistina olemisen näytelmällisistä piirteistä. Kasvoton on esimerkiksi myös hahmo anime -elokuvassa Henkien kätkemä (jap. 千と千尋の神隠し, Sen to Chihiro no kamikakushi) jonka ohjasi vuonna 2001 Hayao Miyazaki ja tuotti Studio Ghibli. Huvipuistosta alkavassa tarinassa oksetemyky auttaa pelastamaan henkien maailmaan loukkuun jääneet vanhemmat.

Soundillisesti Nimetön yhdistää uutta ja ihan mitä haluaa – terveellisenä muistutuksena ja opetuksena siitä mistä ollaan tultu tähän, miten tärkeää ja Vakavaa kaikki onkaan ja aivan poikkeuksellisen muutosta kohtaan avosylisin ja raja-aidoista ja konflikteista jotain ihan uutta muovaavin keinoin. Siis rakkaudella.

Eevil Stöö on hybridi & verbaalinero ja en hyväksy, ellei sille myönnetä jotain sanataiteen kansallispalkintoa.”

5. Lauri Haav: Silmät kii

”Levy on elokuvallinen ja visuaalinen – kuin tummaa suklaata, kahvia, lakritsitaateleita ja tuoretta timjamia tai Ritari Ässän KITT -auton nahkaistuinten hajua. Teksteissä taas korostuu arkinen ja suora ilmaisu. Silmät kii on tuskainen ja intohimoinen, täyteläinen rakkauslevy.

Keskellä jyväskyläläistä arkisen harmaata betoniseinästöä tai ihan tavallisten vanhempien kellarissa voi näköjään syntyä tollainen huumaavan todellinen ”unien maailma”, maailma jonka syliin kuka tahansa voi humahtaa milloin haluaa. Ja mikä parasta se on myös totta; tunnelmat syntyvät, elää ja koetaan jokaisen sisällä. Ihmisellä on universaali ajat lävistävä kyky tällaiseen, kuin Penrosen portaat tai musta tähtien koskaan päättymätön sykli jossain avaruuden uumenissa.

Levy on öinen ajelu halki vuosikymmenten (hittien) ja oman itsen ja samalla myös onnistunut taiteellisen ja kaupallisen liitto. Silmät kii on tiukasti kii ihan tuikitavallisessa. Kuvastossa on korvattu Gucci kirpputorilla eikä Artekiakaan löydy kotoa – Jyväskylän & arkisen ylikorostamisen viestii, että sielun rikkaudet ja rakkaus on kaikkien ulottuvilla – siis se oikea rikkaus.

Eikä sitä varten tartte laittaa edes silmiä kii, jos ei halua.”

https://totuuus.com/2020/05/23/lauri-haavin-silmat-kii-unelmat-ja-oikea-rikkaus/

4. Pearly Drops: Call for Help

”Ahdistuksen, vankina olemisen ja avunpyyntöjen, talven ja kännissä olemisen, veden ja merenrannan hahmogalleria on samalla ylitsevuotavan kaunis, herkkä ja pitsinen. Hämmentävän ja suonissa virtailevan levyn päättävät kuitenkin ihanan katharttisesti selkeä ja kirkas Final Form ja sen jälkeen koittava upea Nightmare screen -instrumentaali. Kaiken hahmon hakemisen ja luonnosten jälkeen palavasta huoneesta on päästy ulos ja muodottomuus löytää vihdoin tarpeellisen muotonsa. Levyn viimeiset soundit ovat enää suu auki olevaa, katkeilevaa laulua ulottuvuudessa, missä enää on pelkkä tunne, olemassaolo ja keho-olento. Siinä kiteytyy olennainen, ainoa kenellekään tärkeä määrä tietoa, kontrollia, todellisuutta ja olemassaoloa. Siis muotoa.

Nightmare screen loppuu vähän kesken. Ehkä koska mitään ei vaan tarvitse enää sanoa.

”Toinen yö kietoo sisäänsä ensimmäisen, Pimeä valaisee Pimeyttä: ”Ja yö oli Pimeä ja valaisi yötä.” En pyri ulos umpikujasta päätöksellä, vaikutusvallalla, eroamisella, uhrilla jne., lyhyesti sanottuna teolla. ”Tätä samuutta sanon mysteeriksi, / mysteerien mysteeriksi, / kaikkien salaisuuksien oveksi.” – Roland Barthes, Rakastuneen kielellä. 1977.”

https://totuuus.com/2020/11/30/pearly-dropsin-call-for-help-etsii-totuutta-muotoa-ja-kontrollia-ja-lopuksi-luopuu-niista/

3. Fanu: Legacy EP

Fanu on multilahjakas muusikko, tuottaja ja taiteilija, jonka jazz/crossgenre -vaikutteinen vapautunut ja huikea konemusa ja ihan äärettömän tuntuinen henkilökohtainen musiikkikirjasto ja -tuntemus kutsuu hiljentymään näiden teosten kuuntelijan.

Legacy käsitteleekin sanattomasti, mutta syvästi perintöä, jonka ihminen jättää jälkeensä – hyvässä ja pahassa.

2. Aho: No winter No summer

Ahon ambient -timantti no winter no summer on poikkeuksellisen epäkaupallinen sielunmessu, hengellinen retriitti ja matka olemassaolon ja sykkeiden ytimeen, magneetti- ja radioaaltojen lävistämä revontuli, jopa pelottavakin kohtaaminen tuntemattoman kanssa.

Levyn kuunteleminen esimerkiksi yöllä, pimeässä saa sen yllättävät ja täydelliset rumpu- ja laulukohtaukset jotenkin kohoamaan luontaista torjuntaa helposti aiheuttavan rauhoittumisen ja omien tunteiden tai itsensä kohtaamisen keskeltä tavalla, joka saa aikaan hymyn ihan silkasta mainioudesta.

Levy on tietenkin ihan mestariteos ja sen olemassaolo viestii ajanjaksosta, jossa ihmisen tuntemat mytologiat ovat saamassa uuden käänteen ja uudelleenkirjoitusta, kenties koko ihmisyyden konsepti on pysyvästi muuttumassa.

Jos ikirouta ja jäätiköt vaikka sulaa kokonaan.

1. Cledos: Ceissi

”Draaman kaari kiinnostaa. Cledoksen CEISSI -albumi ja sitä täydentävä lyhytelokuva ovat enemmän kuin levy ja leffa – koko homma on Ceissi, ilmiö. Ceissi – lyhäri ottaa askelen ”pitkien musavideoiden” eli visual albumeiden ohi. Se on leffa, jossa on juoni ja dialogia – tai ehkä myös musikaali kolmen musiikkivideonsa voimin.

Postmodernisti Ceissi – leffa yhdistää ja ylistää musiikkia, trap- ja rapkulttuuria, muotia, elokuva- ja popkulttuuria, -historiaa ja sarjakuvaa. Mielleyhtymien ja viittausten tiheydestä ja runsaudesta huolimatta Ceissi on silti yllättävän henkilökohtainen, vilpitön, tekijöidensä näköinen ja päästää lähelle.

Kokonaisuus on todella tyylikäs, rehellinen, huolellisesti ja ammattitaidolla, suorastaan rakkaudella laadittu. Se näkyy, kuuluu ja hehkuu kaikesta läpi. Tällaista elokuvaa olisi todella katsonut pidempäänkin. Koko Ceissi -keissi taas laajenee tuntemattomilla legendaarisilla ja nyt jo myyttisillä tavoilla pitkin elämiämme ja kaupunkia – niitä huulia on joka puolella metron liukuportaiden hihnoista lähtien ja asioita vaan pop uppaa. Tuntuu että taivas on rajana, mutta ei kyllä sekään.

Normijäbä ei oo vielkää siisti
Fuck normijäbä
Tää menee teille kaikille
Tää on ceissi teille kaikille
Ceissi

https://totuuus.com/2020/08/18/cledoksen-ceissi-coconaisuus-on-parasta-mita-suomirapille-on-tapahtunut-koskaan/

0. Ibe: Perkele!

Perkele! On pelkkää rakkautta.
Rest is history already.
(Videossa Melo ja Ibe Blockfestin päälavalla elokuussa 2019)

Söpö ja elokuvallinen Iben Perkele! on valloittavan postmodernin pop art, mutta persoonallinen ja täysin originaali kuten kaikki Iben tekemiset. Perkele! -levyn tuotannoissa ja teksteissä on kuitenkin ennenkuulumatonta taiteellista kunnianhimoa ja kipuakin. Biisien tekstit ja tunnelmat saavat rakenteesta ja tuotantojen epäkaupallisuudesta ihan toisen layerin, joka johtaa tulkintojen kiinnostavaan pulppuiluun moniin suuntiin.

Artistilta on syytä odottaa isoja tulevaisuudessa, ja pitkään.

Taidekulttuurijulkaisu Totuus. Suomen paras kulttuuri- ja musiikkijulkaisu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s