Silmät auki! Kerttu Saalin näyttelyssä on melkein toukokuu, aina

”En usko että meistä tuli sokeita, luulet että olemme sokeita, sokeita mutta näkeviä, sokeita jotka voivat nähdä, mutta eivät näe”. Jose Saramago, Kertomus sokeudesta.

Kerttu Saali: Melkein toukokuu. Project Room 21.1.2021 – 14.2.2021

Kaupungissa puhkeaa yllättäen suuri sokeusepidemia. Syytä sairauteen ei tiedetä, yhtäkkiä ihmiset vain alkavat nähdä kaiken kirkkaan valkoisena. Hallitus reagoi nopeasti: sokeuteen sairastuneet ja heidän kanssaan lähikontaktissa olleet vielä näkevät toimitetaan eristykseen vanhaan hylättyyn mielisairaalaan.

Kirkkaan valkoinen valtaa alan myös Kerttu Saalin Melkein toukokuu -näyttelyssä Project roomissa. Massiivisesta valkoisen, lumensinertävän ja unisen keväisen kohmeisesta (Lumisokea, öljy kankaalle, 2020-2021) siirrytään tummiin ja eläväisiin sävyihin, joista siirrytään teos kerrallaan kohti kirkkautta – hyvässä tai pahassa. Teosten dramaturgia kuvastaa tietysti valon lisääntymistä kevään edetessä, mutta hehkuvat ja unenomaiset, impressionistista tunnelmaa hehkuvat abstraktit teokset kertovat myös syvempiä tarinoita.

Nobel -palkitun Jose Saramagon Kertomus sokeudesta (Ensaio sobre a Segueira, 1995) on dystooppinen vertauskuva yhteiskuntamme epätasa-arvosta, diktatuurista ja kaaoksesta. Kertomus sokeudesta on romaani, joka osuu kipeästi, paljastaa sellaista, mitä ei haluaisi katsoa, eikä nähdä.
Kerttu Saalin häikäisevän kirkas ja kulon tavoin teoksesta toiseen lisääntyvä tuli, jossa rauhankyyhky tai fenix -lintu syöksyy maahan voi olla kevään lisääntyvää valoa tai mitä tahansa sokaisevaa, joka saa linnun näyttämään apinan kasvoilta tai muinaiselta luolamaalaukselta Astuvansalmella

Melkein toukokuu

”Astut sisään vaaleaan huoneeseen. / Tila aukeaa ympärilläsi avarana ja raukeana./ Ilmassa lipuu puun ja pellavan hennot tuoksujäljet. / Ulkona päivä kumartuu kohti hämärää, joka ei kuitenkaan lävistä huoneen ikkunoita. / Ei niele viipyilevää odotusta ja hehkua.

Annat silmiesi kuljettaa sinua ympäri huonetta. / Edessäsi kohoaa erinäköisiä ja -kokoisia kankaita, kuin aarrekarttoja. Niiden ihmeelliset hohtavat kuviot kuiskivat sinulle hiljaa, kutsuen sinua luokseen”. – Sanni Vanttaja

Melkein toukokuu -näyttely käsittelee totuutta monelta kulmalta. Se on odotuksen ja onnen hehkua, ja näyttelyyn liitetty Sanni Vanttajan runo on taiteilijan tai taiteen kokijan lähes hurmoksellinen ja eroottinen kohtaaminen värien ja kuvataiteen kanssa. Sellaisena teokset tuovat monella tapaa mieleen Magnus Enckellin hehkuvat teokset ja ikään kuin taivaan maan päälle.

Sokaistuuko runon minä, vai sulkeeko vain silmänsä todellisuudelta taiteen avulla? Mitä teoksissa oikein tapahtuu?

Siimes, 2020-2021. Riikinkukkosulkaisen lintuhahmon, jos pää pienenä keskellä, siipien asento ja muotokieli tuo mieleen Kalevalan ja Louhen – toisaalta kuvassa voi nähdä myös suuren silmän, käärmeen, tai vain syvää kesää ja villiintynyttä metsää.
Akseli Gallen-Kallelan Sammon puolustuksessa (1896) Väinämöinen puolustaa Pohjolasta ryöstettyä sampoa eli kirjokantta Louhelta. Syntyneessä taistelussa sampo tuhoutuu ja sen sirpaleita ajelehtii kalevalaisten rantaan.

”Astut kohti seinillä venytteleviä teoksia. / Lähdet kulkemaan niiden rosoisilla, ailahtelevilla maastoilla. / Maalikerrosten vivahteilla, vuonoilla ja vuoristoissa. /Laulaen ne avautuvat askeltesi alla, paljastaen lomastaan muistoja, naurua ja tarinoita.

Katseesi leikkii valon aallonpituuksilla, / poimien näiltä aavoilta / kevään ensimmäisiä värejä, värähdyksiä. / Helmeilevät sävyt limittyvät toisiinsa, muuttuvat muodoiksi, kuviksi, salaisiksi maailmoiksi.”

Huolestuneen oloinen elefantti pakenee lieskoja, melkein toukokuu
Mukana olleen lapsen mielestä tässä on koira ja viilentävää vettä.
Ehkä myös ufo, tai linnun pää?

”Tanssit keltaisen kirjavissa pyörteissä, / sinisissä syvänteissä, / turkoosissa tyvenessä. / Seuraat näitä rytmejä, / ja lepäät hetken vihreässä siimeksessä. /

Tunnet kuinka kultaiset säikeet hyväilevät ihoasi. / Pehmeä, punertava riemu / kiertyy ympärillesi, / lämmittäen kajollaan koko kehosi.”

Jose Saramago oli yksi merkittävimmistä portugalilaisen ja ehkä koko maailman postmoderneista äänistä, joka suututti yhteiskuntaryhmän toisensa jälkeen. Hän oli kulttuuriväen konventioita sekoittava häirikkö, joka kirjoitti rönsyilevästi – tyyli muistuttaa Gabriel Garcia Marquesin värikylläistä maailmaa. Intertekstuaalinen, karnevalistinen ja metatasoilla leikittelevä tyyli kuorii esiin puhdistavalla tavalla .. niin, jonkunlaista kirkkautta kyllä.

”Sydämestä tulleita sanoja ei sanota koskaan, ne jumittuvat kurkkuun ja ne voidaan lukea vain henkilön silmistä”, sanoi Saramago. Kertomus sokeudesta -teoksessa yksi henkilö joutuu säilyttämään näkönsä sokeiden keskuudessa ja näkemään kaiken. Lopulta näkökyky palaa erään yön aikana kaikille.

Kerttu Saalin näyttelyn viimeinen teos on lähes kokonaan verkkokalvoja polttavan valkoinen, vain muutaman oranssin ja keltaisen riekaleen hahmotellessa kuvan tapahtumia ja rytmiä. Ollaanko nyt nirvanassa, kuolleita, taivaassa, tultu sokeiksi kokonaan – vai vihdoinkin avattu silmät?

”Ulkona on jo pimeää, / sisälläsi melkein toukokuu.”

Project Room esittelee Taideyliopiston Kuvataideakatemian opiskelijoiden tutkintoihin ja opetukseen liittyviä kokeellisia ja innovatiivisia projekteja. Lue lisää tästä.

Totuus. Suomen virallinen taidekulttuurijulkaisu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s