Huominen | Koralliriuttapäiväkirjat, osa 4: Luominen.

”Avaruus
Ikuisuus
Taivas täynnä auringoita,
meri täynnä pisaroita
aallon alla aalto uus.
Tuuli, tuuli vaeltaa.
Uumenista ajan, aineen,
puhki maailmoiden paineen
suuri, suora, yksinäinen
vuorenhuippu kohoaa.
Vyönä velloo vaahto laineen,
päässä hohtaa kruunu jäinen.
Hartioita pilvet pyyhkii,
ilma nyyhkii.
Vaiti seisoo jättiläinen
katse pitkin ulappaa.

Helsinki Biennal. Vallisaari, Helsinki. 12.6.2021 alkaen.



Ilmastonmuutokseen ja ihmisten suhteeseen eläinkuntaan liitetyn pandemian vuoksi kulttuuria eikä taidetta ole voinut tapahtumien – tai esimerkiksi kirjaston ja taidemuseon – muodossa nauttia, yli puoleen vuoteen. Nyt kuolevista koralliriutoista ja meristä muistuttava yhteisötaideteos, jossa yhdistyy 3000 ihmisen huolestunut ja rakastava kädenjälki, hehkuu juuri avatun Oodi -keskustakirjaston aulassa osana BIOS – Helsinki Biennaalin (lisätietoja tästä) Helsinki Satellite Reef -projektia. Samalla Helsinki Biennaalin järjestäjät ovat huolissaan, voidaanko Vallisaaren sisätiloja käyttää rajoitusten vuoksi.

Taide, jota on tehty ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ja muutosta tekevien käsien yhteen liittämiseksi, on vaarassa olla pääsemättä esille ilmastonmuutoksen ja pandemian takia. Olemme jo akuutissa kuolemanvaarassa, luonnon mitta on sillä tavalla täysi, virkkasimmeko, vaivalla rakensimmeko ja näimmekö kaiken tuon vaivan turhaan?

 Kerran vuoren voima riehui.
 Tuhat kertaa tuhat vuotta
 laavan lieskat yötä halkoi,
tuhkavyöryt salamoi.
Tuhat kertaa tuhat vuotta
varjot häilyi, loimut liehui,
 aalto kiehui, tulta joi.
Vetten alla, vetten päällä
 tehtiin kerran työtä täällä,
kunnes aine elää alkoi.

Juuri (ja juuri) avatun Oodin aulassa on langoista virkattu Helsinki Satellite Reef osana Vallisaareen 12.6.2021 avautuvaa Helsinki Biennaalia
Ulkopuolella 3300 taiteen ja kulttuurin ammattilaista kokoontuu kuvauspäivänä Mitta On Täysi -mielenilmaukseen taiteen ja kulttuurin puolesta muodostaen omanlaisia ketjusilmukoita, neliöitä ja peitteen yhdessä.
Teokseen on osallistunut 3000 virkkajaa.

Olen Oodi -kirjastolla monestakin syystä. Ensinnäkin, se on ollut auki vasta kaksi päivää, enkä ollut ehtinyt vielä käydä. Toiseksi, haluan nähdä langoista virkatun koralliriutan. Se sijaitsee aivan ala-aulassa, valtavien ikkunoiden alla suoraan eduskuntatalon portaiden kohdalla. Kolmanneksi, tänään kulttuuriala kokoontuu mielenilmaukseen immateriaalisen työn arvon ja taiteen puolesta, omaa luovaa ja uutta elämää synnyttävää koralliriuttaansa puolustamaan, virkaten matkan tästä portaille mustaa isoäidinneliötä, siis seisten jonoissa ja riveissä mustiin pukeutuneen 2 metriä mihinkään suuntaan kenestäkään.

”Vallisaaren teokset ovat valmiina Aleksanterinpatterin bunkkerissa. Biennaali avautuu yleisölle 12.6.2021, mutta vielä jännitämme, miten saadaan pitää sisätilat auki yleisölle”, kertoo museolehtori Lotta Kjellberg HAM Helsingin kaupunginmuseosta.

Maaliskuu 2021. Koralliriuttatöitä on saapunut pandemiasta huolimatta – tai ehkä nimenomaan sen takia – valtava määrä.
Totuuden merkittävät ja erilaisiin muotoihin assosioituvat satumaiset neljä tötteröä olivat myös pääseet perille ja osaksi Vallisaaressa pian nähtävää muovikoralliriuttaa.

Kuolema uhkaa siis monelta suunnalta. Uusi kulttuuriministerikin puhuu kielikuvin, tuhkasta nousemisesta ja uuden luomisesta. Myös tilaisuudessa viimeisenä puhuva näyttelijä Seela Sella puhaltaa elossa olevaa kulttuuriväkeä täyteen kultaista virtaa, värejä ja intohimoa. Me olemme muutoksen tekevä voima, asioita voi muuttaa ja tehdä eri tavalla, kuuluu Seela Sellan upea, karismaattinen, suomalaisen taiteen ja kulttuurin kaikki kerrokset, eleganssin ja sielun sisältävä ääni, kaikuu yläilmoihin taivaalle asti, missä kirkkaana sädehtivä aurinko luo ympärilleen sateenkaarta muistuttavan halon.

Hän tulkitsee Lauri Viidan runon Luominen, kahteen kertaan. Kyyneeleet valuvat. Ehkä ihan senkin takia, että kuulen minkään lausumista yleisön keskellä ensimmäistä kertaa montako vuotta tämä nyt olikaan jo kestänyt. ”Yleisössä” seisomisen konsepti on unohtunut, vaikka jalat muistavat. Sekavat tunteet risteilee mielessä, ilo ja ylpeys tässä olemisesta, viha kaiken synnyttänyttä kohtaan, Helsingin historia, joskus tässä kohti oli vanhat makasiinit, nyt jotain muuta. Istuin siellä pyöreän pöydän ääressä, katossa esiintyi sirkustaiteilija. Nyt tasaiseksi jyrätyllä edustusaukiolla paahtaa aurinko, Musiikkitalon jättimäinen valotaulu mainostaa energiajuomaa, joka antaa siivet ja jäätelöä billionaire -sloganilla.

Nytkö se mitta on täysi?

Ehkä kaikki onkin jo muuttunut. Entinen maailma palanut maan tasalle, kuin makasiinit aikoinaan. Paloiko se jo? Onko runonlausunta portailta jo uutta maailmaa, uusia versoja, virkkasimmeko sittenkin uutta elämää ja alkua, emme protestia ja herättelyä niille jotka valmiiksi jo ajattelevat samoin? Heräsivätkö kaikki nyt? Mikä on uusi suunta ja dialogi ihan hirveänkin erilaisten lajien ja elämänmuotojen kesken?

Ehkä vastaus on luomiskertomuksissa. Ja ehkä me tarvitsimme sitä.

Virusta.

Levää, limaa kerroksittain
koralleja miljoonittain luotiin,
kunnes alta meren verkalleen
nousi ihme luun ja veren,
uiva riutta palmuineen.
Tuhat kertaa tuhat vuotta
mitään ei voi tehdä suotta.
Nähkää, kuinka siivin hennoin
perho kantaa kultaa heteen!
Nähkää, kuinka vaakalennon
albatrossi syöksyy veteen!
Nähkää, kuinka palmun siemen
pitkin pitkää meren selkää
pähkinässään samoaa!
Katsokaapa ja ihmetelkää:
ken ei myrskyyn käydä pelkää,
sille hyväntoivonniemen
kerran tarjoo mannermaa!
Nähkää, kuinka äärtä vailla
vilja huojuu lietemailla,
kuinka lauma pilven lailla
aron halki vaeltaa!
Elämä on ihmeellinen!
Kuulkaa laulu graniittinen,
nähkää lintu teräksinen
huippuvuoren päällä!
Yhä liikkuu Henki täällä.
Mitä ei voi silmin vajain nähdä,
siitä unta nähkää.
Aina uuden aamun eteen
luojankämmen tuutii tähkää.
Aina sataa tulvaveteen
lastut arkinrakentajain.
Lienet eläin taikka puu,
— kaikin soluin, sydämin
usko, tahdo jotakin,
niin se kerran tapahtuu!
Levää, limaa kerroksittain,
Tuhat kertaa tuhat vuotta
mitään ei voi tehdä suotta.”
Lauri Viita, 1947. Luominen

https://m.youtube.com/watch?v=6ADS-VUHSEM

Taidejulkaisu Totuus. ”Totuus asuu kuolevien huulilla”, sanoi runoilija Matthew Arnold.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s