Pykäri: Pyqäri on musiikillinen renessanssilevy, joka vie ilahduttavasti uutta soulia ja taide-housea syvän kepeään suuntaan

Haikeita, haikuja
Huilut, kultaiset omenat, hunaja, puutarha
Vesimeloni, pionit
Mehiläisvahakynttilät ja monta muuta kevyttä asiaa
Lepattelee ohi laulellen kuin päiväperhonen
Muistiinpanoja/notes

Pykäri: Pyqäri. PME Records. 10/10

Pykäri, eli Mikko Pykäri on tuottaja ja muusikko, joka on vaikuttanut suomalaisessa indie-skenessä jo vuosituhannen alkupuolelta lähtien. Oma tuottajalevy O julkaistiin elokuussa 2019 – sitä kutsuttiin arvioissa ”ylelliseksi digitaaliseksi tilkkutäkiksi” – eikä syyttä. Albumilla vieraili runsas läpileikkaus artisteja, kuten Versace Henrik, Lauri Haav ja Karina.

Levy-yhtiön sivuilla kerrotaan, että Pykärin muistelot O:sta & festareiden lavoilta 45 muun artistin keskellä olivat saaneet hänessä aikaan ajatuksen selkeydestä. “Minua kiinnostaa ainoastaan mahdollisimman hyvien kappaleiden tekeminen ja olen ajatellut että ne ovat parempia jos joku muu on äänessä. Tuottajalevyillä helposti verhoutuu kaiken muun taakse ja nyt halusin kokeilla tosissaan kuinka hyviä kappaleita pystyn tekemään itse.”, artisti kertoo.

Ylellinen tilkkutäkki ja ilmeisesti myös noilla kyseisillä lavoilla kuvien perusteella nähty vertauskuvallinen kylpytakki on nyt riisuttu. Jäljellä on varsin arkinen mies hupparissa puutarhojen ja katujen (elämän) keskellä, iloinen ja kesäinen untuvasade täkin sisältä, vapautunut, helposti lähestyttävä ja paljas tarina, jonka digitaalisuuden lomasta Pykärin ääni, kaiken orgaanisuus ja muurit rikkova kurkistaminen kohti rohkean epätäydellistä ja rehellistä ei vaan voi olla koskettamatta. Tuotannossa puolestaan on sellaiset määrät taitoa, persoonallisuutta, tyylitajua ja ajatusta, että se kestää kyllä lukemattomatkin kuuntelukerrat ja uudet, ilahtuneet löydöt.

Pykärin Pyqärin rihmastollinen dialogisuus viehättää ja on paitsi vuoropuhelua, uusia haarakkeita, versoja ja kukkia synnyttävää kesäistä postikorttitekstiä.

Luonnollisuus ja arkisuus puskee ylellisen lomasta Spotifyn canvasten, levyyn ja julkaisuun liittyneiden kuvien, levynkannen, Pykärin Handshaking -henkisen laulelun, ja koko ”silmät kii” -tematiikkaan kytkevän tekstistön ja musiikillisen vuoropuhelun läpi. Nyt ei olla missään eskapistisissa elokuvamaailmoissa, vaan silmät auki, ja jos tämä on rakastumis- ja rakkauslevy, niin se on sitä oikeasti. Ainakin sellainen tunnelma sillä onnistutaan kuulijalle luomaan.

Ja millainen se tunnelma sitten on? Katsotaanpa omia muistiinpanoja (engl. notes) ilmestymisyöltä.

Haikea
Kevyitä asioita
Kesäyön kevyttä unta
Kevyt musiikkia, uudella tavalla
Vähän kuin light on englanniksi valo

Soundit suoraan sellasesta sähköpianosta joka löytyi joka kodista 90 -luvulta

Artemis

Pionin ja ruusuntuoksuinen saippua, järvivettä sinkityssä paljussa, heiniä, ilta-auringon sinerrys lehtiverhossa, kesäyön tumma ruohonlemu, terälehtiä, sen ylle valuvia hiuksia.
House liukenee, bossanova, piano.
Versioi trap ja rap -soundeja, saksofonia.
Fedjamainen laulutapa

Artisti itse on kuvannut levyn olevan ”egotonta soulia” ja sen bossa nova -käänteet tuovatkin mieleen Saden, Elviksen tai vauhdikaammankin soulin, vaikkapa Jackie Wilsonin Higher and higher – kappaleen. Musiikillinen satakieli kuitenkin soi ja liikkuu maailmoissa, joissa on mahdollista, että Samuli Eedelmanin ja Sanin dueton Keltainen toukokuu toukokuu on vihdoinkin jo tullut ja kuulostaa sellaiselta kuin se oikeasti onkin, heleältä, vihreältä, liian ihanalta, pitsiseltä, raikkaalta, lähikaupalta, tiistailta, hupparilta, sotkuiselta tukalta, merenrannalta, pelottamiselta, ilolta, sushiravintolalta ja hiekkakentän tomulta. Joltain todelliselta.

Rajat on jotenkin unohtuneet ja musiikin muoto imitoi luonnon tuikkimista ja non-verbaalin valtaansa ottavaa joka puolella aisteissa kesäkuisena päivänä. Kaiken hengittämisen tuntu aiheuttaa kokonaisvaltaista kaikkeuden tunnetta – sitä kun kaikki on hyvin, siinä hetkessä.

Levy onnistuu löytämään maailmanhistorian ja kaupallisemman musan eskapistisen rakkaussiirapin ja ylipäänsä romansseihin liittyvän ylitsevuotavan kliseisyyden keskeltä ihan oman, pitsiverhonkepeän tavan ilmaista. Se on rehellinen ja peloton, mutta tarkkanäköinen ja analyyttinen. Se ei vello (itsekeksityissä) vaikeuksissa ja tuskissa, mutta ei myöskään hukuttaudu vaaleanpunaiseen pilvihötöön ja harhaan – Pykärin levyllä rakkaus/kaikki ei ole vaikeaa, vaan nimenomaan haikeaa.

Siis raskas levy, joka on tosi kevät, siis kevyt, ja vaan kertakaikkiaan ihana.

Pyqäri on myös visuaalisesti ja soundillisesti oiva molemminpuolinen täydentäjä, syventäjä ja vaihtoehtomusiikillinen auktorisointi suurhumoristi- ja taiteilija Handshakingin tyhmiä jänölyriikoita sisältäneen, mainion Garden Glocs -albumin aloittamaan house -musiikin uuteen ajatteluun ja ehkä tulemiseen. Nämä levyt tulevat kestämään aikaa.

Levyllä on kymmenen kappaletta, viisi ja viisi, ja keskivälissä käänne, ikään kuin sarana. Menettämisen ja jonkun menetetyn, haikeuden, kesäkuun, kukkien sydäntäsärkevän herkkyyden, kauneuden ja ohimenevyyden tunnelma muuttuu Saippuaa ja Saippuaa loopin jälkeen rakkauslauluiksi, eikä mikään olekaan ohi. Jos rakenne muistuttaa vintage -puuterirasiaa, yläkannen peili heijastaa ja toistaa näkymää hellästi ja kauniisti, kuin laskevan auringon valo veden pinnalla tai hirsiseinää illassa hyväillen.

Ehkä levyn outo ”sarana” on myös joku vaikea kohta. Se on myös ainoa kappale, jolla ei lauleta, ja sisältänee nekin epäluulot ja pelot, kun kantta aukaistaan eikä oikein tiedetä mitä sieltä tulee. Spotify -canvasin kuvat puutarhan pioneista ja juhannusruusuista saavat kaikenlaiset vääristymät ja frekvenssit läpikäyvän Saippua loopin aikana kuumeisen sairaalloiset värit. Heleät kurttu- ja juhannusruusut ovat loopissa mustia, pelottavaa paranormaalia soundia puskee mukaan.

Mutta kun siitä on selvitty, mikään ei pidättele levyn minä -kertojaa. Veitsi taistelee hellyyttävästi rakastumista vastaan ja Kukkanen on yksi kauneimpia tunnustuksia maan päällä ja myös taivaissa, kevyen pehmeä ja aito. Runollisessa tekstien ja kepeiden huilujen solisevassa vesiputouksessa on jotain Sapfon runoudesta tuttua estetiikkaa. Sapfon kenties tunnetuin runo on runo, joka alkaa sanoilla ”Kuin jumala on tuo mies”. Katkelma kuvaa eloisasti rakastumisen aikaansaamia ruumiillisia vaikutuksia.

Sapfo:

…sydän rinnassani säikähtää
kun katson nopeasti
en saa sanaa suustani

kieleni kangistuu
hento liekki kiitää ihoni alla
silmäni sumenevat
korvissani kohisee

kylmä hiki peittää minut
vapisen kauttaaltaan
olen kalpeampi kuin ruoho
luulen että kohta kuolen…

Pykäri:

Esittelet sun uimapukua ja kun sanot et on vähemmän tärkeää alan heti jonnekin kauas harhailee

Enkä sua kuuntele

Voiko jo jotain alkaa muistelee kun se vasta tapahtuu vai onko sellanen, et tolleen vaan kaikkeen takertuu

Ja sun iho auringossa kimaltaa

Pykäri: Omena

Pyqärin rakenne on kuin 1950 -luvun hienostunut vintage -puuterirasia, jonka kannessa on peili. Kuvassa KIGUn ”Cherie” sarjan kultainen puuterirasia (engl. Compact)
Toisaalta se muistuttaa myös maailmaa eli avattua oisteria, jonka sisältä löytyy suuri helmi. (engl. pearl)


”Jokainen kappale on kuin postikortti tai kohtaus johon pakenen sen tekemisen ajaksi. Kun olen siellä, kaikki rakentuu itsestään sen kohtauksen ympärille. Musiikki on vapaata assosiaatiota näiden tilanteiden ympärillä ja tekstit hetkessä syntyvää pään sisäistä monologia, jossa on joko isoja tai merkityksettömiä asioita. Musiikki on paras tapa paeta ja on ihanaa jos sen avulla saa yhtäkkiä hetken makoilla Rivieran rannalla.“ – Pykäri kertoo

Pykäri Pyqäri
1 Ikuisesti
2 Ongelmia
3 Omena
4 Kahdestaan
5 Saippuaa
6 Saippua loop
7 Veitsi
8 Kukkanen
9 Haikee
10 Ei haittaa
Säv., san., sov. Mikko Pykäri
Säv. (4) Mikko Pykäri & Karin Mäkiranta
Tuotanto Mikko Pykäri
Laulu, kitara, basso (2) Mikko Pykäri
Huilu, alttosaksofoni ja baritonisaksofoni Linda Fredriksson
Basso (3, 5, 7, 9) Juho Kanervo
Kitara (3, 9),
nylonkielinen kitara (10), Wurlitzer ja flyygeli (1, 7) Sami Nissinen
Flyygeli (3) Toomas Keski-Säntti
Rummut (3) Antti Hietala
Laulu (4) Karin Mäkiranta
Äänitys, laulu ja laulutuotanto Selma Savolainen
Äänitys, rummut (3) Jarno Alho
Miksaus Kalle Keskikuru
Masterointi Henkka Niemistö
Kannet ja graafinen suunnittelu Samuli Saarinen

Taidejulkaisu Totuus myöntää 10/10 pistettä, mikä myönnetään täydelliselle levylle, jossa ei ole yhtään virhettä. Oi onnea!

Pykärin Pyqäri on läpikotaisin renessanssia, kuin ruusutapettia vanhan puutalon yläkerrassa.
Salaiset lähteet pulputtavat ja lisää uudenlaisia rakkauslevyjä puhkeaa kuin juhannusruusuja puutarhan kätköistä.
Lopuksi käsin virkattuja, kesäisiä pitsiliinoja. Kiitos!
Julkaisua tukee Taiteen edistämiskeskus.

Totuus. Suomen virallinen taidekulttuurijulkaisu. ”Viisas on aina huolissaan / ja etsii kuuluisuutta; / rakastaja on itsensä kadottanut / ja järjiltään. // Viisas on aina varuillaan / ja välttyy hukkumasta; / rakastajan työ ja toimi / on hukkua’, kirjoitti Mawlana Jalaladdin Rumi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s