Syötävän söpö Tero Kuitusen Ceramic Deli: donitsileipomon rytmikäs tahti, nostalgia, lapsuus ja rakkaus suomalaiseen muotoiluun

Muotoilija Tero Kuitusen (s. 1986) ensimmäinen soolonäyttely Ceramic Deli avautuu Kämp Galleriassa 8. syyskuuta 2021. Kioskin ovi avautuu kokonaisuuteen, jonka pääpainoisesti keraamiset teokset ja esineet ovat löytäneet muotonsa ruokien maailmasta. Innoittajana myös pop-up-kauppana toimivalle näyttelykokonaisuudelle onkin toiminut Kuitusen lapsuuden miljöö, Kotkassa sijainnut perheen yritys Donitsitalo.

Tero Kuitunen: Ceramic Deli Kämp Galleria (Garden Room, toinen kerros) 8.9.-30.9.2021

Kirjassaan The Philosophy of Andy Warhol: From A to B and Back Again (1975), Andy Warhol kertoo “Green Coca-Cola Bottles” (1962) teoksensa taustoista:

”You can be watching TV and see Coca-Cola, and you know that the President drinks Coke, Liz Taylor drinks Coke, and just think, you can drink Coke, too. A Coke is a Coke and no amount of money can get you a better Coke than the one the bum on the corner is drinking. ”

Voit katsoa televisiota ja nähdä Coca-Colan, ja tiedät, että presidentti juo Cokista, Liz Taylor juo Cokista, ja ajattelet vain, että sinäkin voit juoda Cokista. Cokis on Cokis ja millään rahamäärällä ei voi saada sen parempaa Cokista, kuin mitä nurkassa istuva pummi juo, Warhol kirjoittaa. Teos Green Coca-Cola Bottles käsittää 112 lähes identtistä Cokispulloa. Warholin anti-elitistinen lausunto on luettu lähes yksinomaan poliittisena. Coca-Colapullo on massatuotettu, hyvin markkinoitu, ympäri maailmaa saatavilla oleva ja suhteellisen edullinen elintarvike, joka on helppo saada itselleen, amerikkalaisen kapitalismin triumfi.

Warhol oli kahden slaavilaisen maahanmuuttajan poika, joka muutti alkuperäisen nimensä (Andrew Warhola), halusi assimiloitua, tulla näkymättömäksi valkoiseksi amerikkalaiseksi – olla siis henkilö, jonka omalla kulttuurisella identiteetillä ei olisi merkitystä. Coca-Cola sopi nätisti tähän mielihaluun, koska se on post-etninen tuote.

Monet muut lähes brändinomaiset elintarvikkeet ja tuotteet ovat myös saatavina massatuotettuina, mutta kantavat omaa kulttuurista identiteettiä ja leimallisuutta, kuten donitsit ja vaikkapa dumplingsit ja kiinalaisten ravintoloiden onnenkeksit, fortune cookiesit (jotka ovat muuten San Franciscosta alunperin). Warholin ajatusten ja keramiikan astioiden muotoilusta kumpuavan pitkän historian kehittelyä ovat jatkaneet monet taiteilijat, kuten leipomo-, karkkipötkö-, vaahtokarkki-, fudge-, hodarisämpylä ja banaaniteemaa nyt tyylikkäästi Ceramic Delissä käyttävä muotoilija ja taiteilija Tero Kuitunen, jonka töissä kaikuu suomalainen, ansiokas suunnittelun, taiteen ja muotoilun historia, ja esimerkiksi amerikkalaiset keramiikkakuvanveistäjät Jiha Moon and Stephanie H. Shih. Heidän työssään etniset, laajasti käytetyt elintarvikkeet ottavat veistoksen muotoja, käsin muovattuna. Mikään rahamäärä ei myöskään tuo sen ihmeellisempää pastillia, donitsia, onnenkeksiä tai dumplingsia kenellekään.

Stephanie H. Shih: 88 (2018), keramiikka, installaatio. Shih’n dumplingsit ovat lähes toisistaan erottamattomia, joka on ironinen kommentti paitsi keramiikan historiaan ja sen kehitykseen eri tavoin muotoilluista astioista. Dumplingeja on teoksessa kahdenlaisia, valkoisia (kuten oikea dumpling) ja kultaisia. Kuten leipä, dumplingit löytyvät lähes jokaisesta kulttuurista (kuten tortellini, ravioli, pasteija tai vaikka karjalanpiirakka). Osana kiinalaista keittiötä ne ovat olleet lähes 1800 vuotta.
Jiha Moon: YouandI (Fortune cookie) (2015), posliini, lasikuitu, lasite.

1950 -luvulle saakka keramiikka tai huonekalut genrenä liittyivät käyttöesineisiin ja niitä ei useinkaan pidetty veistos- tai kuvataiteena. Abstrakti ekspressionisti Peter Voulkos on yksi ensimmäisistä amerikkalaisista keramiikkataiteilijoista, jotka mursivat esteettisen ja käytännöllisen rajaa, ja 1950 -luku on myös yleisesti suomalaisen muotoilun kansainvälistä läpimurtoaikaa. Nykyään suomalainen muotoilu on maailmalla tunnettu käsite, ja muotoilun laatua ja käyttöä strategisella tasolla edistää Design Forum Finland.

Ruokaa ajatellessa ei aina ole ehkä niin tärkeää, mikä astia sen tuo pöytään, mutta keramiikkaa ajatellessa lähinnä toivoisi, ettei astia sotkeudu mihinkään. Ruokaa esittävä tai representoiva keramiikka leikkii myös syömisen ja nälän käsitteiden moniulotteisuudella. Ceramic Delissä Kuitunen on upottanut kädet saveen, tai taikinaan, miten sen haluaa ajatella, ja sarjaleiponut viehättäviä nakkeja, jotka on upotettu karkkiväreihin. Lopputuloksena on kukkamaljakoita ja valaisimia, taideteoksen ja käyttöesineen rajamailta. ”Leipomon rytmikäs tahti näkyy donitsien parissa varttuneen Kuitusen työskentelyssä. Kuitunen tekee työnsä toisteisina sarjoina, kuin donitsit, joita leipomossa dipataan kuorrutteeseen ja kootaan laatikoihin. Kaikkea määrittää hallittu sattuma: työskentely on kontrolloitua, mutta lopputuloksessa on varaa yllättävyydelle ja kustakin esineestä muotoutuu aina oma, uniikki yksilönsä – aivan kuten donitsirivistössäkin.”, näyttelyn tekstissä kerrotaan.

”Toinen teollinen vallankumous: massatuotanto. Massatuotannossa tuotetaan yhtä tuotetta nopeasti suuria määriä (esim. auto). Massatuotannon myötä hinnat laskevat, elintaso nousee, palkat nousevat, työaika lyhenee, mutta samalla vieraannutaan työstä, ihminen tuntuu olevan vain koneen jatke, stressaannutaan”, kirjoittaa toisesta teollisesta vallankumouksesta peda.net mainitsematta tuotantojen valumista alhaisten palkkakustannusten maihin, eriarvoistumista, laadun heikkenemistä tuottojen tavoittelussa ja varsinkaan massatuotantoon liittyvää ekologista järjettömyyttä.

Kuitusen töissä olennaista onkin käsi ja kosketus: käsin työstettyyn keramiikkaan jää tekijänsä kädenjälki ja esine kutsuu koskettamaan. Keramiikan kanssa työskentely tarjoaa Kuituselle iloa ja merkityksen tunteen. Töiden tunnelmissa on leikkisää muistumaa lapsen muovailuvahaleikeistä, joissa pyöritellään pitkä mato ja sitten kieputellaan sitä ympyrään maljakoksi, tai jopa muinaista kampakeraamista vivahdetta. Käsin moutoilussa on jotain alkukantaista, ja ruukun muoto on ajaton ja universaali.

Muotoilijalegenda Oiva Toikan Hedelmät ja Vihannekset -sarjan taide-esineillä voi kasvattaa puutarhan. Suupuhalletut ja käsinvalmistetut esineet ovat hauskoja ja kuvastavat Oiva Toikan leikkisää luontoa ja rajatonta mielikuvitusta. Omena, Kesäkurpitsa, Munakoiso, Rypäle, Sipuli ja Kurpitsa ovat hauskoja, värikkäitä ja persoonallisia. Lue lisää Iittalan sivuilta. Valtion taiteilijaprofessori Oiva Toikka (1931-2019) on palkittu suomalaisen lasin suuri persoona, jonka mielikuvituksellinen, rikas ja rohkea lasitaide poikkeaa pohjoismaisen muotoilun valtavirtauksista.
Karkista nimensä saanut ja herkullisen pyöreä Eero Aarnion Pastilli, josta Aarnio palkittiin American Industrial Award -palkinnolla Vuonna 1968.
”Ajattelin, että Pallotuolin mukana maailmalle on lähtenyt paljon tyhjää, pehmennettyä tilaa. Uusi, pyöreä tuoli täyttäisi tämän tyhjiön, joten Pastilli on halkaisijaltaan samankokoinen kuin Pallotuolin aukko. Tämä ylisuuri kiiltävä ‘makeinen’ on hämmästyttävän mukava istua. Pastilli on valmistettu lasikuidusta, mikä tekee tuolista sopivan sekä sisä- että ulkokäyttöön.” on Aarnio kertonut.

Warholin, Moonin ja Shih:n töiden tapaan Kuitusen työt ovat sekä esteettisiä että poliittisia, kommentti sulautumisesta ja assimilaatiossa prosessina, missä kansallista ja yksilöllistä alkuperää ei unohdeta, eikä pyyhitä pois. Työt ovat myös kauniita ja kätkevät sisäänsä paljon aistivoimaa, pieniä kätkettyjä viestejä ja rakkautta omaa aikakautta, nykytaidetta ja lapsuuden muistoja kohtaan. Vahvoilla juurilla voi kasvattaa uljaat siivet, sanotaan, eikä niitä kumpaakaan ole myöhäistä hankkia tai eteenpäin jakaa.

Kun seuraavan kerran puraisee donitsia kahvileipänä, kannattaa muistaa maailman sulatusuunin värikäs ja monimuotoinen tulevaisuus, jota se edustaa.

.

.

Muotoilun ja taiteen rajapinnassa työskentelevä muotoilija Tero Kuitunen on valmistunut muotoilijaksi Aalto-yliopistosta ja sittemmin työskennellyt laaja-alaisesti niin tuotesuunnittelun, konseptoinnin, kuratoinnin kuin näyttelysuunnittelunkin parissa. Kuitusen töitä yhdistävät runsaat värit, odottamattomuus ja hauskuus. Viimeksi Kuitusen töitä on ollut esillä Amos Rexin Between us -näyttelyssä. Lue lisää tästä: https://totuuus.com/2021/07/29/elama-lavistaa-kaiken-kuin-musiikki-tiloissa-ajassa-ja-tuolla-puolen-amos-rexin-between-us-ja-blick-nayttelyissa/

Tässä lopuksi vielä kuratoimamme Ceramic Deli -soittolista.

Julkaisua on tukenut Taiteen edistämiskeskus.

Totuus. Suomen virallinen kulttuuritaidejulkaisu. ”The nicer I am, the more people think I am lying,”, on Andy Warhol sanonut, ”I think everyone should be nice to everyone.”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s