Noitahommat II

He ovat keksineet hämärän
He tappavat suopursuilla
He työntyvät esiin männyistä
he kaivertavat juuria
Näyttävästi satavat neulaset
Ovat juuri tulleet jalavasta
Lumpeiden kukista puhjenneita
Se on heidän tarina 

Heidän on monet Monet -hetket
Hetket perhosen siiven iskuja
Kolmetoista syytä ja kahvila
Ja se tapahtui heille niinä päivänä
He saivat siitä palkitusti voimansa

He eivät vihaa
Kuin yhteisestä sopimuksesta he vaan rullaavat auki tapetin
Ja siihen sinut laitettiin
Pitävät sitä mattona kyllä
Kätevä, hyvä kävellä yllä

Kuin metsänpeitto, sammalnukka, juurikasvu ruma,
piilossa katseilta tämä tapahtuma
Lintudisko, mikä luova voima!

Minä olen tähti näin ojentelevat jalkojaan on jalkojen partituuri tämä
Maistuisko kaneliässä, porkkanaleivos, sacheri, olen näet mestarileipuri?
Tiramisu, pannacotta
Rinnoissakin kirsikoita, ihan totta
punaisia, puraistuja, 
mehu valuu napaan saakka
(ja alemmaskin) Maista vaikka?

Meritähti, ruoholaukka, haru ja levämeri
Minä olen simpukka näin se meni
Vaikka on jotain merkkejä kiveen hakattuna
uloimmalla luodolla 
älä sinne kato, vaan minua 
ja mikä jalkojen alla rapisee

kysyi miten jokin niin kaunis voi olla niin rumaa
niin äkkiä
no näin se tehdään

Ja niin he siipensä levitteli
Ja oksalta toiselle lepatteli
he olivat jumalan lintuja kaikki
kirkkaita peilikuvia
Poimi yhden, poimi toisen
kaunein on sinun kimppusi
se kädessä kynnyksen ylitti
Ja sen maljaan asetti
ikkunalle,
tyhjälle ikkunalaudalle

näin tehdään tilaa 
ja näin se otetaan



peilikuva
kevätaika

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s